Moikka!
Ajattelin vähän kirjotella välikuulumisia. Innokkaimmille lukijoille ja muille anonyymeille siis pakko tuottaa vielä pettymys: synnytyskertomusta saa odottaa edelleen. :) Se on niin pitkä tarina kerrottavaksi, et antaa mielummin pölyn laskeutua ensin.
Nyt eletään, öh, niin, neljättä tai viidettä päivää kotona, miten sen nyt ottaa. Poikahan oli jo melkein viikon ikäinen kun me kotiuduttiin, joten lämpösillä ilmoilla lähdettiin jo lauantaina ekalle vaunu lenkille tohon lähikauppaan. Poika viihty vaunuissaan paremmin kun hyvin, eikä ollu moksiskaan teiden sorista tai muista töyssyistä, puhumattakaan ES-jonnejen pärisevistä mopoista. Reipas poika :)
Ylpeä isi pojan kanssa ekalla vaunulenkillä
Sunnuntaina, eli eilen, pojalta lähti napatynkä ihan iteksiään pois ja nyt on paljon kivemman näkönen kun ei siinä törrötä sellasta pahalta haisevaa kuivaa tynkää.
Päiväkävelylle lähettiin mun porukoille, joten JJ pääsi mummolaan ekaa kertaa. Sielläkin poika oli tosi reipas, eikä edes huutanu vaikka mun äiti sitä sylissä kahvittelun ajan pitikin. Tai sitten oli vaan kiva syli. :) Illalla päätettiin testata JJn kylpyamme. Poika ei kauheesti asiasta innostunu, kun oli nii hirmusen jännä ja uus kokemus, mutta eiköhän se kun ajan kanssa totuttelee. Nukku ainakin kun tukki sen pätkän kylvyn jälkeen ja oli oikeen levollisen olonen, eli varmasti teki kuitenkin ihan hyvää.
Tänään, maanantaina, me ollaan ihan vaan oltu kotona kun ulkona ollu niin kurja ilma. Itellä ois kyllä tarve päästä ulos, mutta viime yön jäljiltä sitä on niin väsyny, ettei sitä oikein jaksa edes välittää että pääseekö vai ei. Vähän möllö päivä :P Hiukset sekasin ja eka vaate mikä tulee niin niskaan. Väliäkös sillä kotona.
Yöt on kyllä välillä aika rankkoja. Sitä on itellekkin kaikki tosi uutta ja outoa, ja siihen vielä väsymys, niin voin kertoa, että kyllä välillä koettelee tätä tyttöö. Oon tässä yrittäny miettiä, että miten ois paras, herätäkö molemmat, vai vaan toinen ja vuorotellen vai toinen hoitaa joka toisen yö ja toinen joka toisen. Kyllä sitä huomas sairaalassakin, että oli monesti itku lähellä kun sä siellä yksin oot lapsen kanssa, väsyttää älyttömästi, kaikki on uutta etkä oikein meinaa osata edes imettää ja lapsi huutaa vieressä. Sit kotona kun ekana yönä siinä olikin joku vieressä tsemppaamassa, niin kyllä sillä on merkitystä. Ei se, että sen pitää siinä tehdä edes mitään, vaikka auttaa voi aina, mutta se että on läsnä ja tukee. Tsemppaa kun meinaa iteltä usko hiipua. Molempia väsyttää ja on vaikee pysyä hereillä, mutta kun siinä on kaks, niin sitä pystyy tukeutuun toiseen. Yksin noi yöt tuntuu mahdottoman pitkiltä. Nytkin musta tuntuu, että oon viime yönä nukkunu about tunnin.
Tästä just kaverillekkin puhuin, että musta tuntuu, että kun puhutaan, että raskausaikana mielialat vaihtelee, niin voin kertoa, et se on ihan bullshittiä. Nyt ne vasta heitteleekin. Tää on se elämän kovin koulu jossa oikeesti otetaan mittaa ihmisestä ja varmasti myös parisuhteesta. Mä oon sinänsä hyvässä asemassa, että meillä Joe on ollu hyvin mun tukena ja auttaa mua, eikä sysää kaikkea yksin mulle. Mut härregyyd mä olen välillä kun miinakenttä. Mä tiedostan sen itekin. Ihan pienen pieni asia niin mua suoraan sanottuna vituttaa se älyttömän paljon. Tää on pistänyt pohdiskelemaan asioita tosi paljon, eikä mitään pidä enään itsestäänselvyytenä.
Kaiken kaikkiaan arki on lähtemässä rullaamaan oikein kivasti. Imetys sujuu (sikäli maitoo tulee yli äyräitten, argh) ja poika nukkuu hyvin (toisinaan). Kyllä se on ihana fiilis mennä makkariin ja kurkata JJn omaan sänkyyn. Siellä se rakkaus tuhisee ja sitä vaan kattoo, että tossa se nyt on. Se ihana elämän valo mikä tulee kantaan mut läpi näiden hormonimyrskyjen ja se arjen ilo joka saa mut hymyilemään pelkästään olemassa olollaan. Mä oon rakastunut. :)
Huomenna meille tulee meidän oma neuvola täti käymään kotikäynnillä. Saa nähdä mitä poika tykkää :)
Palataan!
Xxx, Jenni
Ps. Loppuun vielä ihan vertailun vuoks: viimenen kuva ennen synnytystä
ja ensimmäinen kuva mahasta jälkeen synnytyksen:
Psst. Vasemmalla sairaalaan käynnistykseen herätty aamulla 07.00. Thats why ;)
