Kirjottamisen tarve

Liityin facebookissa "edes yhtenä päivänä maailman tärkein" ryhmään jo sen perustamis vaiheessa.
Olin ihan myyty ideasta. Kauan olen halunnu sinne kirjottaa ja tänään sitten sen tein. Uutiset herätti mussa paljon tunteita ja oli halu kirjottaa. Vaikuttaa edes hitusen ihmisten mieliin jos se suinkin on mahdollista.
Teksti kuului näin:

"Oon miettiny kauan, että haluan kirjottaa tänne jotain.
Nyt kun on joulu tulossa niin mietin kaikkia pieniä lapsia. Niiden ihan arkisia asioita.
Kuinka ne innostuu kun tulee ekaa kertaa lunta ja pääsee pulkkailemaan. Kun lelulehdet kolahtaa postiluukusta ja pääsee kirjottaa joulupukille. Lapset ei ymmärrä vanhempien varallisuutta. Eikä heidän sitä tarvitse tietää. Varallisuus ei ole lasten syy. Lapsille ei ikinä saisi perustella, "et saa spiderman tossuja, koska ei ole varaa." Lapsille voi kertoa, että on tärkeää, että on koti ja on perhe. On tärkeää, että on vanhemmat jotka on selvinpäin ja lämmin sekä rauhallinen joulu. Se on vanhempien tehtävä saada lapsille turvallinen ja rakastettu olo, vaikkei he saakaan kaikkia 100 lahjaa listalta.

Kuitenkin mitä lähemmäksi joulu aina tulee, joka vuosi, sitä enemmän lukee lehdistä kuinka alkoholi tuhoaa perheitä. Se särkee mun sydämen. Näen mielessäni kuvitteellisen perheen. Kaksi lasta. 7 vuotias ja 4 vuotias. Pienempi on askarrellut tarhassa joulukoristeita ja isompi on tehnyt vanhemmilleen joulukortin koulussa. Odotetaan innoissaan illalla isää töistä kotiin. Isä tulee täys päissään, alkaa huutamaan ja heittelemään tavaroita. Käy käsiksi äitiin tai pahimmassa tapauksessa lapsiin. Miksi? Jos on paha olla, niin miksi purkaa lapsiin. Minkä takia lasten pitää nähdä vanhemmat humalassa? Minkä takia aiheuttaa lapsille se mielipaha ja pelko omia vanhempia kohtaan. Se murtaa lapsen maailman. Kun ei luota omiin vanhempiin, kehen enää voi luottaa? Kun ottaa alkoholia, pitäisi osata käyttäytyä. Alkoholi ei kuulu lasten pariin. Minkä takia on pakko ottaa? Eikö voi pyhittää sitä yhtä päivää vuodessa lapsille. Niille pienille rakkaille, jotka ei tiedä maailman pahuudesta. Miks just jouluna? Miks ylipäätään? Mikään uutinen ei satuta jouluna nii pahasti, kun väkivaltasuudet jouluna, lasten silmien alla. Jos pitää vanhempien selvitellä välejä, tekisi sen muualla. Tekisi sen selvinpäin ja pois lasten silmistä. Minkä takia ihmiset on niin pahoja, että satuttaa pientä ja viatonta?

Mua tekisi mieli ottaa kaikki ne pienet, viattomat lapset mun kanssa viettämään joulua. Mä en ole varakas, päinvastoin. Kotiäiti joka elää tuilla. Ei meilläkään ole varaa ikinä ollut kymmeniin lahjoihin. Sen takia mä olen oppinut arvostaan pieniä asioita. Ruokaa pöydässä, kattoa pään päällä ja sitä, että saa viettää joulun rakkaiden ihmisten kanssa.

Kun nyt luitte tän, mä toivon, että jokainen miettii tykönänsä, että onko se alkoholi täysin välttämätön. Voiko sen jättää edes vuoden yhtenä päivänä sinne kaupan hyllylle. Arvostetaan lapsia. Vaikka ei ole varallisuutta, teillä on aina toisenne.
Vaikka ei joulu kiinnosta aikuista, niin älkää tehkö siitä kurjaa teidän lapsille. Niille se on tärkeetä. Halatkaa ja rakastakaa.

Omasta puolesta rauhallista joulun odotusta kaikille.
 - 3kk ikäsen pojan äiti."

Sanoma; kun otat, ajattele lapsia.
Ne on meidän tulevaisuus. Viattomat ja rakkaat.

Xxx Jenni. 

Isi ja äiti laivalla

 Isi ja äiti otti vähän irtioton arjesta
ja vei Jooan ekaa kertaa mummolaan yökylään tossa marraskuun puolen välin tienoilla. 

Luotto mummoon ja pappaan on suuri, onhan he meitäkin 5 lasta kasvattaneet ja monta lastenlasta ennen Jooaa. Tietää että poika on hyvissä ja osaavissa käsissä, niin osaa itsekin rentoutua.

Käytiin siis Joen kanssa laivalla. Huomas, ettei sitä enää jaksa rellestää niinkun ennen. Liekö vanhemmuus vieneet omat mehunsa kun ei jaksanut pahemmin edes valvoa ;)
Mutta ehkä se oli onnistunut reissu juuri sen takia. Sai vaan olla ja rentoutua. Kahdestaan.



Illalla vähän laittauduttiin kun päästiin laivaan.



Käytiin syömässä Grillhousessa tms.



Joen annos. Liha varras. 




Mun annos. Kokonainen kana ja coslew salaattia. Ah.



Maailman paras jälkkäri. Cremebrulee. Vei kielen mennessään. 





Sellanen reissu :)

XX Jenni

Jooa 3kk

Kukkuu

Kirjottelen tähän heti perään vähän pientä päivittelyä taasen.
Mulla ei oo jotenkaa ollu aikaa ja viitteliäisyyttä istua koneen ääreen ja alkaa naputella tänne kuulumisia. Jotenkin on tarve siihen, mutta sitten sitä yrittää pyhittää kaiken vähäsenkin "ylimääräsen" ajan mulle ja Joelle. Tai jos haluaa vaan olla, niin ei huvita alkaa naputella ja ajatella mitä kirjottaa.

Jooa on siis tosiaan nyt jo reipas 3½kk vauva. Aika menee ihan hirveen nopeesti. Tuntuu hassulle kattoa niitä sairaalakuvia ja vertaa nyt. Tuntuu, että poika kasvaa ihan silmissä.

Poika oppii kyllä tosi paljon ja nopeasti kaikkea uutta. Jooan nauru on jotain niin musiikkia korville. Mikään ei saa mua niin hymyileen kun Jooan nauru. Siitä on ihan hirveen hauskaa nauraa varsinkin omalle peilikuvalle. Myös isin leikit on aina hirveen hauskoja. Ensimmäinen nauru tulikin juuri isille puolivahingossa. Joella oli nuha tässä kerran ja hän sit niiskutteli kunnes tajus, että Jooa alko nauraan. Siitähän se riemu repes ja naurettiin kaikki kolme maha kippurassa.

Mutta se isoin juttu: Jooa pyörii lattialla melkein kun hyrrä. Hirveä tarve kääntyillä kokoaika. Tosi aikasessa vaiheessa kannatteli jo päätään ja nyt se jo kääntyy selältä ensin kyljelteen ja siitä jo ilman ponnistusia suoraan mahalleen. Eikä siinä kaikki. Se osaa kääntyä sekä oikeen kyljen kautta että vasemman kyljen kautta. Ja ottaa vielä käden itsensä alta pois. Voi sitä ylpeyttä <3 Mutta samalla haikeutta. Tuntuu että toi rakkaus kasvaa ihan hurjaa vauhtia.

Sydänpolilla käydään edelleen kontrollikäynneillä. Nyt ollaan saatu arki tasaantumaan ja elämä kirkastumaan. Nenämahaletku on edelleen kuvioissa mukana, mutta se on jo osa meidän päivärytmiä. Poika syö kokoajan päivä päivältä enemmän itse ja yllättää välillä meidätkin. Se on sairaan siisti fiilis kun näkee edistystä ja saa ns. vihreetä valoa sydänpolilta. Jee, kyllä me selvitään!

Nyt tohinalla vaan odottamaa joulua :)

Pitäisi saaha itteä niskasta kiinni ja kirjotella tänne useemmin.
Will see.

Xxx Jenni.

Ristiäiset&kihlajaiset 03.11.12

Heippa.

Poika siis ristittiin jo marraskuun alussa ja sai nimekseen
  JOOA MIKAEL

Nimeä me mietittiin jo raskausaikana. Noin puolivälin tienoilla oltiin varmoja nimestä. Mä kirjottelin vaihtoehtoja paperille, ja tää nimi sit kolahti molempiin. En halunnut perinteistä, mutten liian ulkomaalaistaustaista nimeäkään. Jooa oli juuri sopiva meidän pojalle.

Pidettiin samalla myös meidän kihlajaiset, kun ei niitä oltu keretty
mitenkään erikseen kahvittelemaan tai muuta.
Siinä ne meni sitten ohessa molemmat.

Tässä muutama kuva "pirskeistä"
(Pojan kuvia emme ainakaan toistaseks julkase netissä)




Itse kihlapari




Lahjapöytä. Kierrätettiin myös vieraskirjaa,
mihin sai kirjottaa Jooalle terveisiä ja elämänohjeita. 

Joen äidin tekemä kakku.

Meidän tarjottavia.
Kuvassa näkyy myös yks kukka-asetelma, mitä käsin väsättiin silkkipaperista.

Kaste alttari

Täällä ollaan

Hengissä ollaan siis edelleen. Tää arjen pyöritys ja "pölyn laskeutuminen" on vienyt ihan oman aikansa.
Tätä kaikkea ei todellakaan osannut kuvitella, mitä tuleman pitää sitten kun JJ on maailmassa.
Annetaan ymmärtää, että "lapsi arki on niin ihanaa ja helppoa" vähän niinkun raskauskin. Totta vie se on, mutta on siinä kyllä muutakin.

Arki on lähtenyt käyntiin suhteellisen hyvin. Meillä on ollut pojan syntymästä asti jonkin verran mutkia matkassa, mutta ainakin on tullut todistettua, että meidän poika todella kestää mitä vaan. Hän on itse supermies eikä niin vähääkään. Kaiken hän kestää ja on niin reipas, että välillä oikeen kadehtii, et olispa itellä samanlaiset voimat ja jaksaminen.

Synnärillä jouduin itse majailemaan pojan kanssa silloin vajaan viikon. Meidän JJ hengitti tiheästi heti synnyttyään ja sitä sitten tutkittiin kaikella mahdollisella, että mistä se johtuu. Otettiin röngtenit, otettiin sydänfilmit, otettii testit ja kokeet ja verikokeita ainakin 30 eri kertaa. Tästä ajasta mä muistan vaan sen, miten vahva meidän poika oli. Ainut mistä syntyi sillon mekkala, oli kun laitettiin kuumemittari kainaloon :P
Lääkärit aina mainitsivat toimeenpiteiden yhteydessä "tää on ikävän tuntusta" tai "tästä hän voi vähän suuttua" mutta eih. JJ oli oikein reipas eikä ollu moksiskaan.

Noh kaiken tän jälkeen, meidän pojalla todettiin olevan 2 erikokoista reikää sydämessä. (Tämä kuulemma yleinen juttu tuon ikäisillä). Annettiin lääkitys ja vielä paperille todettiin sydämen vajaatoiminta.
Tämä tarkoitti sitä, että tulisimme ravaamaan sairaalan ja kodin väliä tiuhaan tahtiin, koska poika piti pitää tiheissä seurannoissa.

Muutaman kerran jälkeen kun kävimme sydänpolilla kontrolleissa huomattiin, ettei pojan paino lähde kunnolla nousemaan. Tämä johtuu siitä, että sydänlapset väsyy helposti syödessään, eikä näin ollen saa tarpeeksi ravintoa.
Silloin mun maailma romahti. Lääkäri totesi "te jäätte nyt osastolle". TE?!
Pelotti ihan hirveesti. Ensinnäkin muhun iski pakokauhu koska en halua yöpyä enää ikinä sairaalassa. Mulla jäi hirveät traumat siitä viikosta minkä olin. En tykänny yhtään olla ja hyvä etten masentunut sen jälkeen. Mielialat oli todella maassa ja oireilin siitä kauan. Seuraavaks mulle tuli järkyttävän pahamieli siitä, kun lähdettiin kävelemään kohti lastenosastoa. Tajusin, että meidän pitäisi olla yöt erossa. Olin juuri edellisenä päivänä sanonu Joelle, etten ikinä haluaisi joutua sinne lastenosastolle tai etten edes tykkää kävellä läpi siitä koska mua ahdistaa kattoa miten lapsilla on pahaolla tai ne on kipeitä, vaikka niistä hyvää huolta pidetäänkin.
Nyt me mentiin sinne itse.
Koko sen päivän mulla oli todella surkeet fiilikset. En tienny yhtään mitä ajatella. Samalla oli epäonnistunut fiilis, mutta tavallaan helpottunut, että nyt saadaan poika kuntoon.

JJn syömistä seurattiin osastolla, mutta koska paino ei lähtenyt nouseen, niin laitettiin pojalle nenämahaletku.
Tavallaan olisin halunnut olla paikalla pojan luona ja tukena kun se hälle pistettiin, mutta omalla tavallaan olen iloinen, että se laitettiin hälle yöllä, kun me oltiin keräämässä voimia.

Ne päivät oli todella rankkoja. Ensimmäinen ilta kun lähdettiin sairaalalta, niin musta tuntu vastenmieliseltä kävellä pois sairaalalta. Tiesin, että JJ on hyvässä hoidossa, mutta inhottavaa se silti oli. Joka aamu mentiin uudelleen ja oltiin JJn kanssa iltaan asti. Mikään ei oo niin kamalaa kun viettää aikaa oman lapsen sairaalavuoteen vierellä. Saatika kun lapsi on niin pieni ja viaton.

Nyt asiat kuitenkin sujuu jo paremmin. Kontrolleissa käydään edelleen.
Nenämahaletkuun ollaan totuttu ja ruokailut sujuu paremmin.
Alussa toi letku tuntu pahalle, mutta kun ollaan nähty kuinka hienosti poika sen kestää eikä edes huomaa sitä ja on niin elämänilonen ja oikee hymypoika, tulee itellekkin hitsin hyvä fiilis. :) Ja se tunne, kun poika syö joinakin päivinä vähän enemmän ja lähemmäs maaliviivaa kokoajan, on se jotain sanoinkuvaamattoman hienoo.

Arki muuten pojan kanssa on hyvin lähtenyt käyntiin. Alku meni tosi sumussa, eikä sitä oikein tiennyt mitä ajatella ja miten elää ja mitä tehdä ja miten reagoida ja huh. Välillä oltiin niin pilvissä ja välillä itsekin karkeasti sanottuna melkein toinen jalka haudassa. Se väsymys, ne mielialanvaihtelut, parisuhde, vanhemmuus. Siinä on tajuttomasti käsiteltävää ja kun se kaikki rysähtää kerralla niskaan, on siinä jokaisella koettelemus edessä.
Nyt kuitenkin uskon, että tää arki tästä alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan, aletaan vähän saamaan jotain päivärytmiä ja muutenkin osaa itekin jo vähän rentoutua.

Täytyy kuitenkin sanoa, etten mä tähän pystyis yksin. Mä tarviin siihen Joen. Mä tarviin siihen mun oman perheen ja JJn isovanhemmat. Mä tarviin siihen ystäviä ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka on mun tukena ja auttaa. On ollut hiton monta hetkeä, kun on vaan tehnyt mieli luovuttaa. Tuntunut ettei oo syytä hymyillä eikä jaksa. Kokoajan tuli lisää ikäviä uutisia. Nyt kuitenkin kun katon taaksepäin, mä tiedän, että tää kaikki vaan kasvattaa ja lähentää meitä perheenä. Kun näkee kuinka poika hymyilee ja kattoo suoraan silmiin, mä tiedän että mä jaksan. Mä jaksan pojan takia.

Tää oli tällänen nopea tilanne päivitys kun ollaan JJn isovanhemmilla kylässä.
Yritän löytää enemmän aikaa kirjotella. Niin ja niistä vaunuista on tulossa "käytössä" päivitys sitten kun keretään :)

- Jenni

Arkea kiritään kiinni

Moikka!

 Ajattelin vähän kirjotella välikuulumisia. Innokkaimmille lukijoille ja muille anonyymeille siis pakko tuottaa vielä pettymys: synnytyskertomusta saa odottaa edelleen. :) Se on niin pitkä tarina kerrottavaksi, et antaa mielummin pölyn laskeutua ensin. 

Nyt eletään, öh, niin, neljättä tai viidettä päivää kotona, miten sen nyt ottaa. Poikahan oli jo melkein viikon ikäinen kun me kotiuduttiin, joten lämpösillä ilmoilla lähdettiin jo lauantaina ekalle vaunu lenkille tohon lähikauppaan. Poika viihty vaunuissaan paremmin kun hyvin, eikä ollu moksiskaan teiden sorista tai muista töyssyistä, puhumattakaan ES-jonnejen pärisevistä mopoista. Reipas poika :) 

Ylpeä isi pojan kanssa ekalla vaunulenkillä 

Sunnuntaina, eli eilen, pojalta lähti napatynkä ihan iteksiään pois ja nyt on paljon kivemman näkönen kun ei siinä törrötä sellasta pahalta haisevaa kuivaa tynkää. 

Päiväkävelylle lähettiin mun porukoille, joten JJ pääsi mummolaan ekaa kertaa. Sielläkin poika oli tosi reipas, eikä edes huutanu vaikka mun äiti sitä sylissä kahvittelun ajan pitikin. Tai sitten oli vaan kiva syli. :) Illalla päätettiin testata JJn kylpyamme. Poika ei kauheesti asiasta innostunu, kun oli nii hirmusen jännä ja uus kokemus, mutta eiköhän se kun ajan kanssa totuttelee. Nukku ainakin kun tukki sen pätkän kylvyn jälkeen ja oli oikeen levollisen olonen, eli varmasti teki kuitenkin ihan hyvää. 

Tänään, maanantaina, me ollaan ihan vaan oltu kotona kun ulkona ollu niin kurja ilma. Itellä ois kyllä tarve päästä ulos, mutta viime yön jäljiltä sitä on niin väsyny, ettei sitä oikein jaksa edes välittää että pääseekö vai ei. Vähän möllö päivä :P Hiukset sekasin ja eka vaate mikä tulee niin niskaan. Väliäkös sillä kotona. 

Yöt on kyllä välillä aika rankkoja. Sitä on itellekkin kaikki tosi uutta ja outoa, ja siihen vielä väsymys, niin voin kertoa, että kyllä välillä koettelee tätä tyttöö. Oon tässä yrittäny miettiä, että miten ois paras, herätäkö molemmat, vai vaan toinen ja vuorotellen vai toinen hoitaa joka toisen yö ja toinen joka toisen. Kyllä sitä huomas sairaalassakin, että oli monesti itku lähellä kun sä siellä yksin oot lapsen kanssa, väsyttää älyttömästi, kaikki on uutta etkä oikein meinaa osata edes imettää ja lapsi huutaa vieressä. Sit kotona kun ekana yönä siinä olikin joku vieressä tsemppaamassa, niin kyllä sillä on merkitystä. Ei se, että sen pitää siinä tehdä edes mitään, vaikka auttaa voi aina, mutta se että on läsnä ja tukee. Tsemppaa kun meinaa iteltä usko hiipua. Molempia väsyttää ja on vaikee pysyä hereillä, mutta kun siinä on kaks, niin sitä pystyy tukeutuun toiseen. Yksin noi yöt tuntuu mahdottoman pitkiltä. Nytkin musta tuntuu, että oon viime yönä nukkunu about tunnin.

Tästä just kaverillekkin puhuin, että musta tuntuu, että kun puhutaan, että raskausaikana mielialat vaihtelee, niin voin kertoa, et se on ihan bullshittiä. Nyt ne vasta heitteleekin. Tää on se elämän kovin koulu jossa oikeesti otetaan mittaa ihmisestä ja varmasti myös parisuhteesta. Mä oon sinänsä hyvässä asemassa, että meillä Joe on ollu hyvin mun tukena ja auttaa mua, eikä sysää kaikkea yksin mulle. Mut härregyyd mä olen välillä kun miinakenttä. Mä tiedostan sen itekin. Ihan pienen pieni asia niin mua suoraan sanottuna vituttaa se älyttömän paljon. Tää on pistänyt pohdiskelemaan asioita tosi paljon, eikä mitään pidä enään itsestäänselvyytenä. 

Kaiken kaikkiaan arki on lähtemässä rullaamaan oikein kivasti. Imetys sujuu (sikäli maitoo tulee yli äyräitten, argh) ja poika nukkuu hyvin (toisinaan). Kyllä se on ihana fiilis mennä makkariin ja kurkata JJn omaan sänkyyn. Siellä se rakkaus tuhisee ja sitä vaan kattoo, että tossa se nyt on. Se ihana elämän valo mikä tulee kantaan mut läpi näiden hormonimyrskyjen ja se arjen ilo joka saa mut hymyilemään pelkästään olemassa olollaan. Mä oon rakastunut. :) 

Huomenna meille tulee meidän oma neuvola täti käymään kotikäynnillä. Saa nähdä mitä poika tykkää :) 

Palataan!

Xxx, Jenni 

Ps. Loppuun vielä ihan vertailun vuoks: viimenen kuva ennen synnytystä
ja ensimmäinen kuva mahasta jälkeen synnytyksen:




Psst. Vasemmalla sairaalaan käynnistykseen herätty aamulla 07.00. Thats why ;)

Poika on täällä

Poika tosiaan on täällä meidän kanssa. 

JJ päätti tulla maailmaan  31.08. klo 00.40 

Pituutta pienelläsuurella ihmeellä oli 55cm ja painoa 4930g 

Tänään kotiuduttiin, joten en nyt suurempia kirjottele kun on saatava ensin

itse ajatukset kasaan ja arjesta kiinni. 

Palataan sitten ajatuksiin ja synnytyskertomukseen ym. 

Kaiken kaikkiaan olo on onnellinen, huojentunut mutta vähän myös väsynyt :)

Palataan!

Xxx, Jenni 

Huomenna

Huomenna se sitten koittaa.
Eikä sitä vieläkään sisäistä.
Huomenna tähän aikaan oon jo (ken tietää) kahessa osassa
tai sitten edelleen poitsu roikkuu tukevasti matkassa. 

Oon tänään päivitelly Joelle, että oikeesti, huomenna se sitten on. 

Käytiin tänään TAYSsissa aamulla sovitusti käyrillä tarkastaa vielä, että kaikki on OK ja ne päästi meidät vielä yöks himaan. Käveltiin kaupungilla hetken aikaa ja kokoajan sitä vaan mietti, et tänään on viimenen päivä joka me vietetään kahdestaan. Kahdestaan pariskuntana. Huomenna kolmisteen perheenä. :)

Toistaseks ei jännitä. Rauhalliset fiilikset. Tänään vaan ollaan, rentoudutaan, kerätään voimia ja laitetaan paikat tiptop poitsua varten. 

HURJAAAAAAAA!!!!!

Saatan palata vielä illan aikana tai aamusella jos myö jakselen :) 

Xxx, Jenni

PS. Hitto että voi pientä ihmistä taas ärsyttää niinku pientä oravaa kun käpy on jäässä.
MINKÄ TAKIA KAIKKI TAPAHTUU JUST SILLON KUN MÄ EN VOI OSALLISTUA?
Joku tienny taas tänkin ja oikee tehty asiat noin, etten varmasti pääse nauttiin mistää tai pääse mukaa mihkää kivaan. Kyllä mun ajatukset varmasti muuttuu ton huomisen myötä, mutta kyllä mä olisin tän ajatuksen halunnu toteuttaakin, sen verta kiristää pipaa nyt ... Hitto soikoon! 

Käynnistämisen arviointi käynti

Jees, eli nyt tuli tieto mitä on odotettu. 

Torstaina asiat lähtee sitten ihan viimestään rullaamaan. 

Aamusta kapssäkit kantoon ja nokka kohti sairaalaa ja sieltä sitten tullaan JJn kanssa kotia kahtena osana :)

Voi toki olla, että poika päättää nyt itestää ilmotella tässä parin "armon aika" päivän aikana, mutta jos ei niin torstaina- perjantaina aamuyöstä viimeistään. 

Pojan painoarvio oli nyt 4290g, mutta mulla kuulemma lantiota synnyttää isompikin, ettei pelkoa sen puolesta. Eikä sille lisäpainoa kerkeä tässä enää kertymään. Saatiin myös onneksemme varmistus sille, että kyseessä todella on poika eikä tuu paniikki shoppailuja pinkkien vaatteiden osastolle ;D Hah. 

Hurjaa. Samalla tosi rauhallinen olo, mutta samalla aika pelottavaa. Nyt mä tiedän, että viimestään perjantaina meillä on lapsi sylissä. Tätä me ollaan odotettu. Ja nyt se koittaa. :) 

Nyt on ehkä senkin puolesta jotenkin rauhallinen olo, kun nyt osaa ottaa ilon irti viimisistä raskauspäivistä. 

Viimesiä masukuvia ja videoita. Jutella ja hieroa masua. Nyt on kaikki paremmin kun hyvin. 

Kohta me nähdään, JJ <3

Xxx, Jenni 

VIHDOIN!! Haisuli body on täällä.

Nyt mä sen VIHDOIN löysin.

Oon ettiny tätä niiiin kauan. Joskus alkuraskaudesta bongasin näitä mm. vapaavalinnasta ja sitten kun olisin halunnu ostaa nii ne katos kun tuhka tuuleen. Muistaakseni ne bodyt oli tummemman värisiä haisuleita tai sitten jopa vihreitä? Koko oli turhan iso, olisin halunnu vähän pienemmän, tämä kokoa 74, mutta meneepähän sitten kun vähän kasvaa :) Mutta tähän olen enemmän kun tyytyväinen. <3 

Mentiin veljen kanssa käymään läheisessä Citymarketissa ja sieltä käveltii vauvavaate osaston ohi ja totutusti kävelin hyllyt läpi. En uskonu että edes nään siellä mitään haisulimaista. No eka bongasin sellasen tumman sinisen bodyn missä oli vain pieni haisuli nurkassa ja se makso n. 15€. Totesin, etten mä halua sitä, koska se ei ollu just se mitä olin ettiny. Pyörähdin ympäri ja TADAA. Siinä se oli. Ja vielä tarjouksessa. Ihan mahtavaa. :) Oli selkeesti tarkotettu, että mä JUST TÄNÄÄN meen sinne cittariin. Jee. Im feeling good. 

Tänään ollu muutenkin hyvä päivä. Vaikka välillä meinannu tulla turhautumisen itkupotkuraivarit kun kello menee niin hitaasti eikä oo tekemistä ja ei pääse sohvalta ylös ja sattuu mahaan ja särkee päätä ja vessassa saa ravata ja plaaaaaah. Kyllä nää päivät todella hajottaa. Onneks nää kauppareissut saa hyvän fiiliksen aikaan :) 

Huomenna sitten TAYSsin reissu edessä. Jäädäänkö vai eikö jäädä? Mitä uutisia? 

Huomenna kuullaa lisää. 

Xxx, Jenni 

Jo vuodesta '93

Tänään porukoilla pengottiin mein äitin kans kaappeja ja löydettiin muutamia valokuvia musta pienenä ja mun lapsuusajoista. Otettu nopeesti vaan järkkärillä niin laatu on vähän mitä on.
Näitä katellessa sitä miettii, et miltäköhän tää mein JJ tulee näyttää :) Tää tyttö miksattuna Joeen. Will see!

Yep, thats me.

Isoveikan sylissä.



Pinkkiä ja pitsiä prinsessalle ;) 

Uskokaa pois, tää OLI tosi hauska juttu sillon pienenä :D
Kyseessä sininen tussi joka "ihan vahingossa hyökkäs mun päälle"
Se porukoiden reaktio. Tiedätte varmasti.

Ja loppuun vielä se mistä täällä joskus jo kirjottelin.
Yks kivoimmista muistoista. Meikän synttärit. Linnanmäki.
Voitin isoimman nallen vaan osottamalla numeroo :) 

 

Oloissa ei mitään uutta. Selkää särkee ja jomottelee. Tänään oli aamulla vaikee päästä käveleen kun oli lonkat nii hiton kipeet ja jumissa. Toi jumppapallo auttaa ajoittain selkäkipuun muttei läheskään aina. Alkaa kyllä kroppakin jo kiukutteleen, että saisit poika tulla jo ulos!!

Noh, ehkä ylihuomenna sitten Tayssissa kuulee jotain uutta.
Toisaalta en halua asettaa mitää toiveita tai oletuksia.
Tässä on nyt niin monet kerrat petytty, ettei enää uskalla eikä halua odottaa mitään.

Jäähään odotteleen ... 

Xxx Jenni

Non alcohol

Inspiraationa: Mikael Gabrielin ja Kristiina Braskin uusi biisi - Kipua

On yksi aihe, mikä saa mun niskavillat aina pystyyn.
Tää on aihe, mihin mulla ja varmasti monella muulla on hirveästi sanottavaa.
Tää uus biisi mikä tänään tuli, sai jotenkin tän kaiken mieleen ja
tiivistetysti ajattelin kirjottaa pieniä seikkoja aiheesta.
Murto-osa vain mun ajatusmaailmasta, koska kaikkea ei ole tarkotettu tänne blogiinkaan julkastavaksi.

Alkoholi ja lapset. Minkä takia lapsen pitää nähdä kun vanhemmat juo? Minkä takia se alkoholi on nii hemmetin tärkeetä? Minkä takia valitetaan facebookissa, kun ei päästä ryyppään kun on "toi rääkyvä muksu tossa." Kun ei päästä kavereiden kans mökille ryyppään. Linkitellään facebookkiin kuvia kaljatölkeistä ja laitetaan sydämiä perään. Niitä inhottaa lukea. Oikeesti tulee tosi kamala ja vaikea olo itelle. Tekee mieli vaan ravistaa sitä äitiä tai isää, että onko oikeesti se alkoholi sulle noin tärkeetä. Kato sun lasta silmiin ja sano sille, että valittet mielummin alkoholin. Sano sille, ettet jaksa sitä.

Mä ymmärrän nää asiat varmasti paremmin sit kun tää oma muksu tulee ulos. Tiedän jo nyt paremmin kun hyvin, että se on ihan luksusta saada sitten omaa aikaa. Se on kiva päästä kavereiden kanssa tuulettumaan tai ihan vaan nukkua ja rentoutua koko päivä ilman, että on joku siinä huolehdittavana. Ei se tarkota, ettei rakastais lastaan tai ettei jaksa. Se on normaalia haluta vähän omaa aikaa ja pitää sitä parisuhdettaankin muistaa hoitaa ajoittain. Se ei kuitenkaan tarkota joka toinen päivä tai joka viikonloppu, niinkun monet tututkin tuntuu luulevan. 

Mua inhottaa lukea mediastakin, miten vanhemmat on menny baariin ja jättäny pienen lapsen heitteille. Sitten niitä 2-3 vuotiaita kääröjä kulkee tuolla vaipoissansa ulkona etsimässä äitiä, joka istuu baarissa. Avatkaa nyt herranjumala ne silmät! Lasten ei tarvii kärsiä, jos itellä on huono olla tai riippuvuus tai muuten vaan ei osaa rajottaa sitä "omaa hauskan pitoonsa". Ei, sen elämän ei todellakaan tarvi loppua siihen kun lapsi syntyy. Eikä se saakaan mennä niin. Mutta sillon kun lapsi syntyy, sä et voi hetkeksään unohtaa olevas äiti tai isä. Sulla on lopun elämää vastuu toisesta ihmisestä. Aina. Älä unohda sitä. 

Monesti se alkoholi johtaa myös moniin huomattaviin sivuvaikutuksiin. Aggressioihin, riitoihin, väkivaltaan. 

Sit ihmetellään kun nykynuoriso vetää tuolla huumeita 17-vuotiaana ja ryyppää minkä kerkeää. Mistä ne ottaa mallia? Mistä ne on saanu vaikutteita?  

Musta on väärin, ettei lapsen anneta valita. Mulla on ehdoton mielipide tähän tällä hetkellä: meidän lapsen ei tarvitse ikinä nähdä meitä kännissä. Eikä saakkaan. Jos jompi kumpi haluaa ottaa, niin se otetaan sitten "omalla ajalla" sovitusti. Tai molemmat ottaa sitten kun lapsi on hoidossa. Mutta sekin tapahtuu erittäin harvoin. Se jos mikä on varma.

Xx Jenni

RV41+0 ja neuvola

Ja EDELLEEN yhdessä osassa 

Meikä on innostunu tekee kryptoja. Tai eka intohimona oli sudokut. 

Nyt oon tehny jo 2 lehtee kryptoja. Hups. Hyvää ajanvietettä kun tietokoneella istuminen ei huvita. :P Niin ja unohttamattakaan kätevää pöytää! Kiitos JJ <3

Tässä tuorein päivitys

RV 41+0

Käytii porukoilta "varastaan" tällänen.

Suuri apuni selkäsärkyihin, toivon niin.

Ostetiin JJn vaatteille, pyyhkeille ym. oma naulakko kylppärii. :)

Ei ollu kun 2€.

Tää on rv oiskohan 40+2.

Ja söpöt pyjamahousut <3

Tänään käytiin taas neuvolassa.
Meidän neuvolantätikin alkaa jo tuskaileen, että "onse sitkeessä"
On se. Todella tuntuu olevan.

Yhdestä asiasta oon positiivisesti yllättyny. Mun paino ei enään nouse niin paljoa.
Tietysti eihän toi JJ mahdu edes kasvamaan tuolla enää sitä vauhtia, mutta tämäkin todistaa sen, että en mä ole lihonu lihomistani, vaan oon lihonu lapsen takia. :) Koska muuten mulle tulis edellee samanlailla painoa kun keski raskaudessakin.

Saatiin tänään postissa ensi maanantaille käynnistämisen suunnitteluun aika TAYSsiin.
Oli jotenkin hurjaa lukee mustaa valkoselta: _käynnistäminen_
Voihan se toki olla, että JJ sitä ennen jo itestään ilmottelee, tai sitten mennään vielä ens maanantain ylikin. Ei se lakiin ole kirjotettu, että se käynnistetään. Pari kaveriakin menny vajaa 2 viikkoa yli. Että jepjep.

Kyllä mulla tuntemuksia on ollu. Paljonkin. Pienempää ja suurempaa. Ne ratkasevat tekijät vaan puuttuu.
Supistelee. Oikeestaan alaselkä on lähes poikkeuksetta aivan tulessa ja pari kertaa itkua vääntäen kävelly (lue: raahautunu) sänkyyn kun tehny niin kipeetä. Tänään haettiin apteekista vähän helpotusta, mutta ei noi lääkkeetkää paljo houkuta eikä niitäkään voi määräänsä enempää ottaa. :/
Limatulppaa irtoilee pikkuhiljaa, ilmeisesti ei ole vielä tullu kokonaan ulos kun sitä vieläkin irtoilee vähän väliä. Supistuksia ei sinänsä mahassa tunnu. Kyllä mulla maha on välillä ihan kivikova sillee, että oikee "sattuu" mutta ei sen takia että supistais, vaan sen takia että se kovettuu. Got it? Vaikee selittää. Mutta välillä musta tuntuu, etten mä edes oikeesti tiedä mikä on kunnon supistus ja mikä ei ja mihin pitäis reagoida. Mutta luotan edelleen muiden sanoihin "kyllä sä sitten tiedät". Toivottavasti.

Hmm. Mitäs muuta. No ei tässä oikee.
Päivät menee hitaasti. Nyt oon innostunu tosin myymään kaikkea tavaraa netissä ja pääseen turhista vaatteista ja laukuista ym eroon suht halvalla. Porukat on muuttamassa uuteen asuntoon ja myös niiden kämppää tyhjennellään. On ihan kiva kun on tekemistä ja saa ajatuksia välillä muualle. Niin ja tietysti saa rahaa! :) Sitä kun ei näissä tilanteissa oo ikinä liikaa.

Multa myös usein kysellää, päivä päivältä enemmän että "joko nyt" "entä nyt" "joko oot lähteny"
Ihmiset ei luota siihen, että varmasti joka ikinen sitten tietää kun Jenni lähtee synnyttään. :D

Ainiin ja tänään oli hauska tapaus kaupassa. Huomaa, että ihmiset alkaa tuijottaa jo tätä mahaa tosi pitkään (tänään just mietin, et kuinkakohan pitkällä ne kuvittelee mun olevan) ja joillain tulee rohkasevia hymyjä. Niinkun usein kaupan kassalla. Eka tervehditään mahaa ja sitten mua. Siltä se tuntuu.
Tänään sit yks kaupan myyjä uskalsi multa kysellä mahasta ja totes sen olevan jo aikamoinen ym.
Ihan hauska, että uskaltaa tollee kommentoida. :) Tollaset hämmentävät tilanteet on ihan ok. Mut sitten kun ympärillä on 500 ihmistä jotka hengittää niskaan ja puhelin pirisee 5 min välein että joko oot synnärillä, niin se ei oo enää kivaa.... nim. kokemusta on.
Sitä ymmärtää, että ihmiset on innoissaa ja odottaa mun kanssa. Se on kiva ja lämmin ajatus.
Mutta voisivat ymmärtää, että on vaikeeta kantaa, on vaikeeta tuntea ja on vaikeeta ymmärtää kun itekkin odottaa. :)

Mutta eipä tässä muuta. Katsellaan ja ihmetellään.
Saa nähä millon taas palataa astialle!

- Jenni

RV40+2 ja IKUINEN odotus

Tökkii tökkii....

On hyviä hetkiä ja sit on näitä ... huonoja hetkiä. Joka paikkaa jomottaa, kolottaa, särkee ja inhottava olla. Nyt on loppupäivinä alkanu kuumeilukin. Aina ajoittain hikoilen kun pieni sika ja sitten pian on taas tajuttoman kylmä ja iho menee kananlihalle ja tuntuu että pitää hakee peitto ympäri ja sulkee kaikki ikkunat ym. 

Mahassa muljuu ja muksu liikkuu paljon. Se on tietysti vaan hyvä asia.
Mä en vaan millään malttais odottaa. 

Nää viimeset päivät tuntuu mitään sanomattomalta. Millään ei oo merkitystä. Jos siivoon niin siivoon taas seuraavana päivänä, ihan vaan että saan ajan kulumaan. Tosi turhauttavaa. Mua ei huvita istua koneella 24/7. Mua ei huvita kattoa telkkaria. Ei niistä oo mitää hyötyä. Telkkarista ei sitäpaitsi tule edes mitään, sitkun tulee niin katot tunnin töllöö ja taas haluat uutta tekemistä. 

Pitäis vaan pitää ittensä kiireisenä, mutta miten? Sateeseen (vaikka onkin ihanan viilee) ei huvita mennä hakemaan flunssaa ja tepastelemaan ainoilla läpsyttimillä mitkä menee jalkaan. Siivota ei huvita kokoajan eikä huvita vaan olla. Leipominenkin ois ihan ok, mut sitäkään ei aina huvita tai ei oo aineita tai ei saa aikaseks. Saunoakin vois, mutta jotenkin sekin tuntuu hirveen isolle hommalle laittaa sauna päälle.
Tai ei se iso homma oo. Ehkä se on ennemminkin se, että sitten on tosi nuutunu ja väsyny kun saunasta tulee. Vaikka sitä tuntuu kyllä olevan muutenkin... 

Tulin kotiin ja siivosin taas täällä. Sitten kun istut alas niin mikään ei enää kiinnosta eikä huvita. 

Sitä vaan on niin jämähtäny tähän odotukseen. Tai ei oikeestaan oo. Mä olisin valmis lähtemään vaikka kuuhun jos mun olot ja kroppa antais periks. Mun mieli haluaa pitää ittensä kiireisenä välttääkseen nää fiilikset. Mä tarviin heti aamusta selkeet suunnitelmat päiväks että saan päivät kulumaan. Mä en tykkää miettiä et "mitä seuraavaks" "no kello on vasta noin, mitä teen että pääsen sitten nukkumaan"

Masentaa, turhauttaa, kiukuttaa, väsyttää. 

Jos edes lämpönen suihku ja iltapala vähän piristäis... 

Xx Jenni

Ps. Neuvolatäti soitti tänään ja kyseli vointeja.
Sanoin niinku asia on, ettei mitään uutta. Jomottelee, muttei erityisemmin supistele. Vesiä ei kuulukaan.
Anto ens viikon tiistaille ajan neuvolaan ja äippäpolille lähetteen.
Äh. Mä niin toivon ettei meidän tarvitsis enää ravata näitä välejä. Mitä enemmän mä odotan, sitä ärtysemmäks sitä tuntuu tulevan kun stressaa, panikoi, miettii. Siihen vielä kipuilevat paikat ja ahdistunu olo ja väsymys ja .... nää vikat päivät on ihan hirveitä mörköjä.

Suuri päivä ...

... niin, unohtamatta, että meidän poitsun laskettu aika siis on tänään,
niin tänään tapahtuu myös jotain muuta suuren suurta.

 Mä ja Joe mentiin kihloihin :) Eli lasketusta päivästä tulee nyt myös virallinen kihlajaispäivä. 

On edessä yhteinen retki, käsi kädessä alkaa tie.
 Kun rakkauden kulkua ohjaa, se kauniisti perille vie.
 Onnen sormus hopeinen, ihanin tunne ihmisen.  Lämmin loiste rakkauden, sydän on löytänyt sydämen!

Ei onni tule köyhyydestä tai rikkaudesta,

ei maailman antamista aineksista.

Se tulee meistä sisältä, hiljaa hymyillen,

suukottaa poskelle ja kuiskaa korvaan,

- “sinä olet minun valittuni”.

130813

Joel <3 Jenni

xxx, Jenni

POKS rv40 ja LA

                                     TÄNÄÄÄÄÄÄÄN!
                                           13.08.2013

Tänään se on. Meidän LA. Päivä jota on odotettu 9kk. Vaan kotona ollaan ja kirjotellaan blogia.

Yöllä poitsu anto kyllä tuta tulevaa, kun heräsin kovaan suppariin ja siinä sit niitä tuli aaltoilevasti tunnin verran. Selkä ja maha oli ihan tulessa. Ajattelin, et noh, ehkä ne vedetkin sieltä kohta tulee, vaan ei näkyny ainakaan vielä.

Herätin Joenkin yöllä kun tuli jo lievä paniikki, et nytkö se lähtö sitten tulee. Kyllä sitä vähän anto uutta perspektiiviä tulevaan, kun mitenkään ei ollu hyvä olla ja supistukset pisti koko kropan tärisemään ja vähän hämärty maailman kuva. Kyllä me onneks onnistuttii sit nukahtaan takas.

Aamulla sitten panadolia naamariin ja nokka kohti neuvolaa. Mein neuvolatätikin sano, että on maha kyllä niin "sylissä" jo, ettei tarvitsis kun pienen rykäyksen nii se olis siinä ;) Se (neuvolantäti) anto meille päivän-2 armon aikaa ja sit mennää taas äippäpolille näytille jos ei ala poitsua kuuluun.

Käytiin neuvolan jälkeen aamupalalla läheisessä leipomossa ja samalla kierrettii kirpparia.
Löysin poitsulle ohuehkon lämpöhaalarin 1,50€ hintaan.

Nyt sit vaa ollaan ja odotellaan :D Huuuuuu!

Pssst ... Saa nähdä näiden tän päivän postausten jälkeen,
että tullaanko sitä kirjottelemaan yhtenä vai kahtena ihmisenä ;)

Xxx, Jenni

Kunert VIP yhdistelmävaunujen "arvostelu"

Suurimmalle osalle uusista perheistä tulee jossain kohtaa tarve lastenvaunujen/rattaiden ostoon. Oston yhteydessä kaikilla on omat vaatimuksensa ja niiden perusteella tekee ostopäätöksensä. En ala kuitenkaan listaamaan tähän muiden mahdollisia tarpeita tai vaatimuksia. Aijon käydä läpi mitä me koimme tärkeiksi ja mitä halusimme omilta vaunuilta. Teksi ei ole niinkään arvostelu vaan arvio eri osa-alueista kuten; Verkkokauppa josta rattaat tilasimme ja tietenkin rattaat. Arvostelua on vaikea lähteä täysin kirjoittamaan, koska tarvittavaa käytännönkokemusta ei ole, joten pysytään ns. arvio linjalla.

Halusimme rattailta pitkä-ikäisyyttä, hintalaatusuhdetta, ilmakumirenkaita, monipuolisisia säätömahdollisuuksia ja yhdistelmävaunuja. Aluksi etsimme ja kyselimme rattaita tuttavilta, kirpputoreilta (facebook kirppis, tori.fi). Olimme pitkään sitä mieltä, että rattaat hommaamme käytettyinä. Tuli monia tarjouksia tuttavilta; 2-3 lapsella olleet rattaat melko edullisesti. Ajattelimme että niin se on paras.

Emme kuitenkaan tyytynyt heti niihin tarjouksiin vaan jatkoimme etsiskelyä ja sitten meille vihjailtiin uudesta verkkokaupasta nimeltään www.preeco.fi. Kyseinen verkkokauppa ei ollut entuudestaan tuttu eikä netistä löytynyt aikaisempia kokemuksia. Kuitenkin sieltä löysimme yhdistelmävaunut, jonka mukana tuli myös turvaistuin ja värivaihtoehtoja yli 40! Hintaa oli vain 279,90 € ja ilmainen kotiinkuljetus ovelle saakka. Hinta itsessään herätti epäilyksiä ja kiinnostusta. Hinta yleensä verrataan heti laadun heikkouteen ja näin myös me ajattelimme. Otin firmaan yhteyttä nettisivujen kautta kuluttajansuojasta, hinnasta ja kotiinkuljetukesta, mahdollisista vara-osista sekä takuusta. Vastaus tuli heti seuraavana päivänä noin kymmenen aikaan aamulla puhelinsoitolla. Suomen kuluttajansuoja, hinta oli se mikä nettisivuilla mainittiin ja kotiinkuljetus ovelle, vara-osia saa tehtaalta Puolasta ja takuuta on kaksi vuotta. Kaikki kuullosti hyvältä. Pienellä varauksella ja riskillä laitoimme tilauksen menemään. Toimitusajaksi luvattiin 2-3viikkoa ja rattaat tulivat kuriirifirman (DPD) välityksellä kahdenviikon päästä ovelle saakka. 

Huonoa näissä kuriirifirmoissa on se, että kun tarjotaan jotain tiettyä palvelua (kotiinkuljetus) niin niihin ehtoihin ei välttämättä kuulu tiettyjä palveluja. DPD kävi aamupäivästä ovella ilmoittamatta ja näin emme saaneet lähetystämme juuri sinä päivänä, koska kukaan ei ollut ottamassa lähetystä vastaan. He tiputtivat lapun postiluukusta, että huomenna tulemme uudestaan. Tämä oli osittain oma vikamme, koska emme olleet tutustuneet toimitukseen tarkemmin. Myyjä olisi voinut mainita tästä. Saimme kuitenkin lähetyksen seuraavana päivänä.

Olemme olleet tyytyväisiä yhdistelmävaunuihimme ja käynyt "koe-ajamassa" parikertaa. Pienen testauksen jälkeen totesimme, että vaunut puoltavat oikealle. Saimme vian korjattua ottamalla oikealta puolelta renkaan irti, pitäen rungosta kiinni ja työntäen jalalla ronskisti renkaan paikalta. Avot. Toinen pieni ongelma, joka tulee vastaan pitkillä ihmisillä tai joilla on pitkät askeleet. Jalka saattaa osua kävellessä renkaiden lukkomekanismiin, joka menee pienellä putkella renkaiden välillä. Tämä vaatii vain totuttelua. 

Sitten löpinät sikseen ja käydään vaunut lävitse vaihe vaiheelta. 

Vaunut kuljetuskunnossa ja vähän mittoja; Pituus ilman renkaita 86cm (kuten kuvassa). Taka-osan korkeus 45cm ja etuosan 45-50cm.

Pituus renkaiden kanssa 100cm ja taka-osan korkeus 45cm ja etuosan 62cm.

 Tarkempia kuvia ilmakumirenkaista

Vaunut kuljetuskunnosta kasaamisvaiheeseen

"työntötanko" on käännetty työntö-asentoon ja vaunuihin on lisätty jalkasuojus ja pehmeä kantokoppa.

Vaunut muuten samassa asennossa, mutta nyt jalkasuojukseen on lisätty toisenlainen suoja, joka ylettyy myös suojaksi itse aukolle.

Vaunujen mukana tulee myös hoitolaukku, jonka saa laitettua tankoon roikkumaan ja myös vaunujen edessä on kiinteä laukku. Tavaratila on tilava ja siihen jää myös reilusti maavaraa, joten katukiveyksien ei kuuluisi kolista tavaratilaan. Mukana tulee myös sadesuoja ja hyttysverkko. Sadesuoja ei ylety jokapaikkaan, mutta estää hyvin roiskeet heikommalla sateella.

 Edessä oleva laukku

 Tavaratila on tilava ja maavaraa on riittävästi. Tilava tavaratila on huikea plussa ++

Sadesuojus ei peitä ihan kaikkea

Hyttysverkko taas peittää kaiken tarvittavan.

Kurkistusaukot/ tuuletusaukot ovat myös käytännöllisiä lapsen nukuttamisen ja nukkumisen seuraamisen kannalta hyvät ominaisuudet.

 Vaunujen päällä on kätevä aukko

Kuten kuvasta huomaa on vaunujen päädystä otettu pois kyseinen suoja, jotta kurkistus-/tuuletusaukon saa näkyviin. Nämä aukot laittavat ilman kiertämään sisään ja ulos. Tilanteen mukaan kaikki voi pitää kiinni ettei lapsella ole liikaa kiertävää ilmaa.

Kun kyseessä on yhdistelmävaunut niin saa ne myös rattaiksi.

Työntökahvan saa taitettua ainakin 5 eri kulmaan. Paljon eri kulmia niin mahtuu olemaan kaupungissa linja-autossa, sekä tarpeentullen vaunujen nostaminen suoraan ylöspäin on helpompaa.

 Seuraavista kuvista näkee mitä eri vaihtoehtoja on lapsen turvakaarelle.

Rattaiden selkänojan saa säädettyä kolmelle eri asennolle (istuma-, puoli-istuma- ja makuuasento). Rattaiden valjaat ovat 3-pistevyö.

Kuten aikaisemmin mainitsin paketin mukana tulevan auton turvaistuimen, joka täyttää EU-stantardit (ECE R44/04). Turvaistuimen saa asetettua rattaisiin kiinni, joka helpottaa koko vaunupaketin kuljettamista esim. talosta autoon, jolloin lapsi voi olla turvaistuimessa valmiina. Ei siis tarvitse kantaa turvaistuinta erikseen toisessa kädessä ja toisessa kädessä esim. laukkua.

Seuraava kuvasarja auttaa hahmottamaan turvaistuimen kantokahvan eri kulmia, mitkä osat turvaistuimesta lähtee irti ja viimeisenä 3-pisteturvavyön

Tässä vielä kuva tarrasta kaukalon kyljestä, mistä käy ilmi kaukalon kiinnitys autoon.

Seuraavassa kahdessa kuvassa on turvaistuin kiinni. 

Nyt on käyty yhdistelmävaunut lävitse vaihe vaiheelta ja nyt olisi vuorostaan paketin mukana tulleiden osien esittelyä.

 Kovapohjainen ja paksut pehmusteet kuuluvat tähän kantokoppaan. Pääsuojukset saa myös tarvittaessa taitettua sisäänpäin.

 Hoitolaukku ei ole kovin tilava, mutta sen jokainen voi määrittää itse ja tietää tarkemmin omat tarpeensa.

Mukana tuli myös alusta kantokoppaan, jonka materiaali on nestettä hylkivää materiaalia.

 Kokopaketin osat levitettynä lattialle. Tuo harmaa epämääräinen osa on juomapullon teline. En nähnyt tarpeelliseksi sen esittelemistä :P

Siinä oli kokonaisuudessaan koko paketti esiteltynä. Paketissa on mukana kaikki tarvittava. Vaunut näyttävät ja tuntuvat jämeriltä eikä hajoa käsiin vaikka hintaa paketilla ei paljoa ollutkaan. Tässä jos jossain on hintalaatusuhde kohdillaan. Paketti ei ole vielä kerennyt olla käytännössä käytössä, mutta senkin aika koittaa lähi-aikoina. Tämä Kunertin setti sopii meidän vaatimuksiimme. Yhdistelmävaunut eivät kuitenkaan ole kovinkaan montaa vuotta käytössä, joten emme halunneet maksaa liikoja. Jokainen kuitenkin punnitsee itse haluaako merkkivaunut, jotka takaavat tietynlaisen laadun ja hintaluokan. Täytyy kuitenkin aina muistaa se, että oli rattaiden merkki mikä tahansa niin monet osat valmistetaan samoissa tehtaissa. Vara-osien saatavuus on toinen asia. Isoimmilla firmoilla helpompaa ja pienemmillä voi löytyä hankaluuksia. Kuitenkaan "pirkka" ei aina ole heikkolaatuista. Lopuksi vielä havainnollistava kuva kuinka helposti saatiin vaunut tilapäis-säilytykseen vaatekomeroon

-- Joe