Kukkuu
Kirjottelen tähän heti perään vähän pientä päivittelyä taasen.
Mulla ei oo jotenkaa ollu aikaa ja viitteliäisyyttä istua koneen ääreen ja alkaa naputella tänne kuulumisia. Jotenkin on tarve siihen, mutta sitten sitä yrittää pyhittää kaiken vähäsenkin "ylimääräsen" ajan mulle ja Joelle. Tai jos haluaa vaan olla, niin ei huvita alkaa naputella ja ajatella mitä kirjottaa.
Jooa on siis tosiaan nyt jo reipas 3½kk vauva. Aika menee ihan hirveen nopeesti. Tuntuu hassulle kattoa niitä sairaalakuvia ja vertaa nyt. Tuntuu, että poika kasvaa ihan silmissä.
Poika oppii kyllä tosi paljon ja nopeasti kaikkea uutta. Jooan nauru on jotain niin musiikkia korville. Mikään ei saa mua niin hymyileen kun Jooan nauru. Siitä on ihan hirveen hauskaa nauraa varsinkin omalle peilikuvalle. Myös isin leikit on aina hirveen hauskoja. Ensimmäinen nauru tulikin juuri isille puolivahingossa. Joella oli nuha tässä kerran ja hän sit niiskutteli kunnes tajus, että Jooa alko nauraan. Siitähän se riemu repes ja naurettiin kaikki kolme maha kippurassa.
Mutta se isoin juttu: Jooa pyörii lattialla melkein kun hyrrä. Hirveä tarve kääntyillä kokoaika. Tosi aikasessa vaiheessa kannatteli jo päätään ja nyt se jo kääntyy selältä ensin kyljelteen ja siitä jo ilman ponnistusia suoraan mahalleen. Eikä siinä kaikki. Se osaa kääntyä sekä oikeen kyljen kautta että vasemman kyljen kautta. Ja ottaa vielä käden itsensä alta pois. Voi sitä ylpeyttä <3 Mutta samalla haikeutta. Tuntuu että toi rakkaus kasvaa ihan hurjaa vauhtia.
Sydänpolilla käydään edelleen kontrollikäynneillä. Nyt ollaan saatu arki tasaantumaan ja elämä kirkastumaan. Nenämahaletku on edelleen kuvioissa mukana, mutta se on jo osa meidän päivärytmiä. Poika syö kokoajan päivä päivältä enemmän itse ja yllättää välillä meidätkin. Se on sairaan siisti fiilis kun näkee edistystä ja saa ns. vihreetä valoa sydänpolilta. Jee, kyllä me selvitään!
Nyt tohinalla vaan odottamaa joulua :)
Pitäisi saaha itteä niskasta kiinni ja kirjotella tänne useemmin.
Will see.
Xxx Jenni.
Kirjottelen tähän heti perään vähän pientä päivittelyä taasen.
Mulla ei oo jotenkaa ollu aikaa ja viitteliäisyyttä istua koneen ääreen ja alkaa naputella tänne kuulumisia. Jotenkin on tarve siihen, mutta sitten sitä yrittää pyhittää kaiken vähäsenkin "ylimääräsen" ajan mulle ja Joelle. Tai jos haluaa vaan olla, niin ei huvita alkaa naputella ja ajatella mitä kirjottaa.
Jooa on siis tosiaan nyt jo reipas 3½kk vauva. Aika menee ihan hirveen nopeesti. Tuntuu hassulle kattoa niitä sairaalakuvia ja vertaa nyt. Tuntuu, että poika kasvaa ihan silmissä.
Poika oppii kyllä tosi paljon ja nopeasti kaikkea uutta. Jooan nauru on jotain niin musiikkia korville. Mikään ei saa mua niin hymyileen kun Jooan nauru. Siitä on ihan hirveen hauskaa nauraa varsinkin omalle peilikuvalle. Myös isin leikit on aina hirveen hauskoja. Ensimmäinen nauru tulikin juuri isille puolivahingossa. Joella oli nuha tässä kerran ja hän sit niiskutteli kunnes tajus, että Jooa alko nauraan. Siitähän se riemu repes ja naurettiin kaikki kolme maha kippurassa.
Mutta se isoin juttu: Jooa pyörii lattialla melkein kun hyrrä. Hirveä tarve kääntyillä kokoaika. Tosi aikasessa vaiheessa kannatteli jo päätään ja nyt se jo kääntyy selältä ensin kyljelteen ja siitä jo ilman ponnistusia suoraan mahalleen. Eikä siinä kaikki. Se osaa kääntyä sekä oikeen kyljen kautta että vasemman kyljen kautta. Ja ottaa vielä käden itsensä alta pois. Voi sitä ylpeyttä <3 Mutta samalla haikeutta. Tuntuu että toi rakkaus kasvaa ihan hurjaa vauhtia.
Sydänpolilla käydään edelleen kontrollikäynneillä. Nyt ollaan saatu arki tasaantumaan ja elämä kirkastumaan. Nenämahaletku on edelleen kuvioissa mukana, mutta se on jo osa meidän päivärytmiä. Poika syö kokoajan päivä päivältä enemmän itse ja yllättää välillä meidätkin. Se on sairaan siisti fiilis kun näkee edistystä ja saa ns. vihreetä valoa sydänpolilta. Jee, kyllä me selvitään!
Nyt tohinalla vaan odottamaa joulua :)
Pitäisi saaha itteä niskasta kiinni ja kirjotella tänne useemmin.
Will see.
Xxx Jenni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)