Kaverit vai "kaverit"

Usein saan inspiksen kuuntelemastani musiikista. Tällä kertaa heti aamusta pistin soimaan yhden mun lemppareista, Cheekin. Sillä on aina sellanen biisi, joka sopii fiiliksiin 100%. Niin tälläkin kertaa.

Cheek - Ei oikotietä onneen

Biisi alkaa jotenki osuvasti, ettei oo olemassakaan oikotietä onneen. Sen mä oon huomannu.Tässä viimesen vuoden - puolentoista vuoden sisään on tapahtunut ihan sairaasti. Jos vertaa mun elämän tilannetta 1½ vuotta sitten ja vertaa nykyseen, täytyy vaan pyöritellä silmiään. Jos mä jotain oon tässä oppinu, niin sen, että todellakin onnen eteen on paiskittava töitä.

vaikka kaadun, niin mä voitan niinku Lasse Viren
oon maannu maassa, vaipunu hulluuteen
tuntenut kuin yltäkyllläisyys vaihtunu kurjuuteen
ja kun elämästä ei saanut otetta
olin mielenhäiriössä jopa meinannu lopettaa

Viimesen puolen vuoden sisään mahtuu ihan älyttömän paljon. Paljon hyvää, mutta myös asioita, mitkä on koetellu mua kaikista eniten elämässä tähän asti. Tänne voi kirjottaa, koska tätä harvat lukee.
Kun saa lapsen, on se pelkästään jo elämän suurin asia, mikä pysäyttää. Kun tulee raskauden jälkeinen masennus, vaikeuttaa se arkea entisestään väsymyksen ohella. No sitten kun lapsella todetaan sydänvika (jonka kanssa tuntuu jäävän yksin eikä tukea saa mistään) ja lapsi joutuu osastolle... silloin kun sä kävelet sairaalalta pois ja jätät sun oman pienen lapsen sinne yön yli. Se on niin raastava tunne, mitä monet ei elämässään koe. Se syö ihmistä. Kun viikon heräät aamusin, meet sairaalalle ja tuut kotiin nukkuu ja ajatukset on vaa omassa pienessä, niin unohtuu oma hyvinvointikin. Eikä se loppunu siihen..
Ahdistaa kirjottaa näistä...

kertoimia vastaan mut on luotu skabaa
kaikille ei o suotu samaa
vedän niin et riittää ämmille juoruttavaa
must ei puhumalla kuollutta saa

Sitten se hauskin osuus. Musta tosiaan jo raskausaikana juoruttiin tajuttoman paljon seläntakana. Sitä kuuli mutkien kautta, tai sitten se hyppäs omille silmille netin kautta. Arvosteltiin mun elämäntyyliä, sitä että musta ei olis äidiks jne. Edelleen on kyseiset tekstit tallella, sitä en tiedä että miksi ne säästin.
Ehkä nauran niille joskus. ;)
Mä oon aina ollu sitä mieltä, että jos joku on mulle kateellinen tai on jotai muuta sanottavaa, niin mulla on puhelin tai teretulemast meidän kotiovelle. Internetissä huutelua nimimerkkien takana en ymmärrä :)

Mieti itse minkä hinnan oot valmis maksaa
menestyminen on kallist paskaa
monesti meinannu otsaan sarvi kasvaa
ja kesken jättäminen ollut harkinnassa
 aaah, mut se voittaa joka kestää kipuu

Se asia mitä mä en tuu ikinä ymmärtää, on se, että ihmiset huutelee, vaikkei ne oikeesti tiedä missä mennään. Ne ei oo päivääkää kävelly mun kengillä, eikä kokenut sitä kaikkea mitä mä koen. Se on helppo huudella äidin helmoista, kun ruoka kannetaan nenän eteen ja pääsee isipapan työpaikalle duuniin. Toivon mukaan nekin oppii joskus arvostaan asioita.

Mä en millää tapaa oo katkera tai mitään. Mä oon todella tyytyväinen mun elämään.
Arvostan kaikkea sitä mitä mulla nyt on ja tulee oleen. Oon ylpeä itestäni, että seison omilla jaloillani. Mulla on asiat hyvin. 
On kuitenkin yks asia mitä mä kaipaan:
Kavereita.  Ystäviä. Ihmisiä jotka kuuntelee.

Monet mun _kavereista_ ei tiedä edes näitä asioita mitä on tapahtunu, mikä on koomista sinänsä.
Vannottiin raskausaikana et "JEE IHANAA tuun sit kylään ja otan hoitoon ja.." diipadaa. Niin vissiin. Ei ole näkyny. Ymmärrän välimatkalliset kaverit ja ystävät. Se on aina eri asia.
Mutta kun on sovittu että nähdään, niin yhtäkkiä perutaan. 
Se että mulla on lapsi, ei tarkota etten kaipais kavereita. Päinvastoin. Nyt mä niitä vasta tarviinkin!
Se asia mitä kukaan ei ymmärrä, ennenkun on omaa kokemusta: Oma lapsi menee AINA kaiken ja kaikkien edelle. Ei poikkeuksia. Se ei tarkota ettei kaverit ois tärkeitä. 

Mä kaipaan ihmistä, joka vilpittömästi kysyy, että miten menee. Tarkottaen sitä.
Niin, etten tunne syyllisyyttä, kun puhun Jooasta, tai omista fiiliksistä. Mä haluan että jotain edes kiinnostais, että missä oikeesti mennään. Onkohan se liikaa pyydetty?


Xxx, Jenni