Huomenna

Huomenna se sitten koittaa.
Eikä sitä vieläkään sisäistä.
Huomenna tähän aikaan oon jo (ken tietää) kahessa osassa
tai sitten edelleen poitsu roikkuu tukevasti matkassa. 

Oon tänään päivitelly Joelle, että oikeesti, huomenna se sitten on. 

Käytiin tänään TAYSsissa aamulla sovitusti käyrillä tarkastaa vielä, että kaikki on OK ja ne päästi meidät vielä yöks himaan. Käveltiin kaupungilla hetken aikaa ja kokoajan sitä vaan mietti, et tänään on viimenen päivä joka me vietetään kahdestaan. Kahdestaan pariskuntana. Huomenna kolmisteen perheenä. :)

Toistaseks ei jännitä. Rauhalliset fiilikset. Tänään vaan ollaan, rentoudutaan, kerätään voimia ja laitetaan paikat tiptop poitsua varten. 

HURJAAAAAAAA!!!!!

Saatan palata vielä illan aikana tai aamusella jos myö jakselen :) 

Xxx, Jenni

PS. Hitto että voi pientä ihmistä taas ärsyttää niinku pientä oravaa kun käpy on jäässä.
MINKÄ TAKIA KAIKKI TAPAHTUU JUST SILLON KUN MÄ EN VOI OSALLISTUA?
Joku tienny taas tänkin ja oikee tehty asiat noin, etten varmasti pääse nauttiin mistää tai pääse mukaa mihkää kivaan. Kyllä mun ajatukset varmasti muuttuu ton huomisen myötä, mutta kyllä mä olisin tän ajatuksen halunnu toteuttaakin, sen verta kiristää pipaa nyt ... Hitto soikoon! 

Käynnistämisen arviointi käynti

Jees, eli nyt tuli tieto mitä on odotettu. 

Torstaina asiat lähtee sitten ihan viimestään rullaamaan. 

Aamusta kapssäkit kantoon ja nokka kohti sairaalaa ja sieltä sitten tullaan JJn kanssa kotia kahtena osana :)

Voi toki olla, että poika päättää nyt itestää ilmotella tässä parin "armon aika" päivän aikana, mutta jos ei niin torstaina- perjantaina aamuyöstä viimeistään. 

Pojan painoarvio oli nyt 4290g, mutta mulla kuulemma lantiota synnyttää isompikin, ettei pelkoa sen puolesta. Eikä sille lisäpainoa kerkeä tässä enää kertymään. Saatiin myös onneksemme varmistus sille, että kyseessä todella on poika eikä tuu paniikki shoppailuja pinkkien vaatteiden osastolle ;D Hah. 

Hurjaa. Samalla tosi rauhallinen olo, mutta samalla aika pelottavaa. Nyt mä tiedän, että viimestään perjantaina meillä on lapsi sylissä. Tätä me ollaan odotettu. Ja nyt se koittaa. :) 

Nyt on ehkä senkin puolesta jotenkin rauhallinen olo, kun nyt osaa ottaa ilon irti viimisistä raskauspäivistä. 

Viimesiä masukuvia ja videoita. Jutella ja hieroa masua. Nyt on kaikki paremmin kun hyvin. 

Kohta me nähdään, JJ <3

Xxx, Jenni 

VIHDOIN!! Haisuli body on täällä.

Nyt mä sen VIHDOIN löysin.

Oon ettiny tätä niiiin kauan. Joskus alkuraskaudesta bongasin näitä mm. vapaavalinnasta ja sitten kun olisin halunnu ostaa nii ne katos kun tuhka tuuleen. Muistaakseni ne bodyt oli tummemman värisiä haisuleita tai sitten jopa vihreitä? Koko oli turhan iso, olisin halunnu vähän pienemmän, tämä kokoa 74, mutta meneepähän sitten kun vähän kasvaa :) Mutta tähän olen enemmän kun tyytyväinen. <3 

Mentiin veljen kanssa käymään läheisessä Citymarketissa ja sieltä käveltii vauvavaate osaston ohi ja totutusti kävelin hyllyt läpi. En uskonu että edes nään siellä mitään haisulimaista. No eka bongasin sellasen tumman sinisen bodyn missä oli vain pieni haisuli nurkassa ja se makso n. 15€. Totesin, etten mä halua sitä, koska se ei ollu just se mitä olin ettiny. Pyörähdin ympäri ja TADAA. Siinä se oli. Ja vielä tarjouksessa. Ihan mahtavaa. :) Oli selkeesti tarkotettu, että mä JUST TÄNÄÄN meen sinne cittariin. Jee. Im feeling good. 

Tänään ollu muutenkin hyvä päivä. Vaikka välillä meinannu tulla turhautumisen itkupotkuraivarit kun kello menee niin hitaasti eikä oo tekemistä ja ei pääse sohvalta ylös ja sattuu mahaan ja särkee päätä ja vessassa saa ravata ja plaaaaaah. Kyllä nää päivät todella hajottaa. Onneks nää kauppareissut saa hyvän fiiliksen aikaan :) 

Huomenna sitten TAYSsin reissu edessä. Jäädäänkö vai eikö jäädä? Mitä uutisia? 

Huomenna kuullaa lisää. 

Xxx, Jenni 

Jo vuodesta '93

Tänään porukoilla pengottiin mein äitin kans kaappeja ja löydettiin muutamia valokuvia musta pienenä ja mun lapsuusajoista. Otettu nopeesti vaan järkkärillä niin laatu on vähän mitä on.
Näitä katellessa sitä miettii, et miltäköhän tää mein JJ tulee näyttää :) Tää tyttö miksattuna Joeen. Will see!

Yep, thats me.

Isoveikan sylissä.



Pinkkiä ja pitsiä prinsessalle ;) 

Uskokaa pois, tää OLI tosi hauska juttu sillon pienenä :D
Kyseessä sininen tussi joka "ihan vahingossa hyökkäs mun päälle"
Se porukoiden reaktio. Tiedätte varmasti.

Ja loppuun vielä se mistä täällä joskus jo kirjottelin.
Yks kivoimmista muistoista. Meikän synttärit. Linnanmäki.
Voitin isoimman nallen vaan osottamalla numeroo :) 

 

Oloissa ei mitään uutta. Selkää särkee ja jomottelee. Tänään oli aamulla vaikee päästä käveleen kun oli lonkat nii hiton kipeet ja jumissa. Toi jumppapallo auttaa ajoittain selkäkipuun muttei läheskään aina. Alkaa kyllä kroppakin jo kiukutteleen, että saisit poika tulla jo ulos!!

Noh, ehkä ylihuomenna sitten Tayssissa kuulee jotain uutta.
Toisaalta en halua asettaa mitää toiveita tai oletuksia.
Tässä on nyt niin monet kerrat petytty, ettei enää uskalla eikä halua odottaa mitään.

Jäähään odotteleen ... 

Xxx Jenni

Non alcohol

Inspiraationa: Mikael Gabrielin ja Kristiina Braskin uusi biisi - Kipua

On yksi aihe, mikä saa mun niskavillat aina pystyyn.
Tää on aihe, mihin mulla ja varmasti monella muulla on hirveästi sanottavaa.
Tää uus biisi mikä tänään tuli, sai jotenkin tän kaiken mieleen ja
tiivistetysti ajattelin kirjottaa pieniä seikkoja aiheesta.
Murto-osa vain mun ajatusmaailmasta, koska kaikkea ei ole tarkotettu tänne blogiinkaan julkastavaksi.

Alkoholi ja lapset. Minkä takia lapsen pitää nähdä kun vanhemmat juo? Minkä takia se alkoholi on nii hemmetin tärkeetä? Minkä takia valitetaan facebookissa, kun ei päästä ryyppään kun on "toi rääkyvä muksu tossa." Kun ei päästä kavereiden kans mökille ryyppään. Linkitellään facebookkiin kuvia kaljatölkeistä ja laitetaan sydämiä perään. Niitä inhottaa lukea. Oikeesti tulee tosi kamala ja vaikea olo itelle. Tekee mieli vaan ravistaa sitä äitiä tai isää, että onko oikeesti se alkoholi sulle noin tärkeetä. Kato sun lasta silmiin ja sano sille, että valittet mielummin alkoholin. Sano sille, ettet jaksa sitä.

Mä ymmärrän nää asiat varmasti paremmin sit kun tää oma muksu tulee ulos. Tiedän jo nyt paremmin kun hyvin, että se on ihan luksusta saada sitten omaa aikaa. Se on kiva päästä kavereiden kanssa tuulettumaan tai ihan vaan nukkua ja rentoutua koko päivä ilman, että on joku siinä huolehdittavana. Ei se tarkota, ettei rakastais lastaan tai ettei jaksa. Se on normaalia haluta vähän omaa aikaa ja pitää sitä parisuhdettaankin muistaa hoitaa ajoittain. Se ei kuitenkaan tarkota joka toinen päivä tai joka viikonloppu, niinkun monet tututkin tuntuu luulevan. 

Mua inhottaa lukea mediastakin, miten vanhemmat on menny baariin ja jättäny pienen lapsen heitteille. Sitten niitä 2-3 vuotiaita kääröjä kulkee tuolla vaipoissansa ulkona etsimässä äitiä, joka istuu baarissa. Avatkaa nyt herranjumala ne silmät! Lasten ei tarvii kärsiä, jos itellä on huono olla tai riippuvuus tai muuten vaan ei osaa rajottaa sitä "omaa hauskan pitoonsa". Ei, sen elämän ei todellakaan tarvi loppua siihen kun lapsi syntyy. Eikä se saakaan mennä niin. Mutta sillon kun lapsi syntyy, sä et voi hetkeksään unohtaa olevas äiti tai isä. Sulla on lopun elämää vastuu toisesta ihmisestä. Aina. Älä unohda sitä. 

Monesti se alkoholi johtaa myös moniin huomattaviin sivuvaikutuksiin. Aggressioihin, riitoihin, väkivaltaan. 

Sit ihmetellään kun nykynuoriso vetää tuolla huumeita 17-vuotiaana ja ryyppää minkä kerkeää. Mistä ne ottaa mallia? Mistä ne on saanu vaikutteita?  

Musta on väärin, ettei lapsen anneta valita. Mulla on ehdoton mielipide tähän tällä hetkellä: meidän lapsen ei tarvitse ikinä nähdä meitä kännissä. Eikä saakkaan. Jos jompi kumpi haluaa ottaa, niin se otetaan sitten "omalla ajalla" sovitusti. Tai molemmat ottaa sitten kun lapsi on hoidossa. Mutta sekin tapahtuu erittäin harvoin. Se jos mikä on varma.

Xx Jenni