Tökkii tökkii....
On hyviä hetkiä ja sit on näitä ... huonoja hetkiä. Joka paikkaa jomottaa, kolottaa, särkee ja inhottava olla. Nyt on loppupäivinä alkanu kuumeilukin. Aina ajoittain hikoilen kun pieni sika ja sitten pian on taas tajuttoman kylmä ja iho menee kananlihalle ja tuntuu että pitää hakee peitto ympäri ja sulkee kaikki ikkunat ym.
Mahassa muljuu ja muksu liikkuu paljon. Se on tietysti vaan hyvä asia.
Mä en vaan millään malttais odottaa.
Mä en vaan millään malttais odottaa.
Nää viimeset päivät tuntuu mitään sanomattomalta. Millään ei oo merkitystä. Jos siivoon niin siivoon taas seuraavana päivänä, ihan vaan että saan ajan kulumaan. Tosi turhauttavaa. Mua ei huvita istua koneella 24/7. Mua ei huvita kattoa telkkaria. Ei niistä oo mitää hyötyä. Telkkarista ei sitäpaitsi tule edes mitään, sitkun tulee niin katot tunnin töllöö ja taas haluat uutta tekemistä.
Pitäis vaan pitää ittensä kiireisenä, mutta miten? Sateeseen (vaikka onkin ihanan viilee) ei huvita mennä hakemaan flunssaa ja tepastelemaan ainoilla läpsyttimillä mitkä menee jalkaan. Siivota ei huvita kokoajan eikä huvita vaan olla. Leipominenkin ois ihan ok, mut sitäkään ei aina huvita tai ei oo aineita tai ei saa aikaseks. Saunoakin vois, mutta jotenkin sekin tuntuu hirveen isolle hommalle laittaa sauna päälle.
Tai ei se iso homma oo. Ehkä se on ennemminkin se, että sitten on tosi nuutunu ja väsyny kun saunasta tulee. Vaikka sitä tuntuu kyllä olevan muutenkin...
Tai ei se iso homma oo. Ehkä se on ennemminkin se, että sitten on tosi nuutunu ja väsyny kun saunasta tulee. Vaikka sitä tuntuu kyllä olevan muutenkin...
Tulin kotiin ja siivosin taas täällä. Sitten kun istut alas niin mikään ei enää kiinnosta eikä huvita.
Sitä vaan on niin jämähtäny tähän odotukseen. Tai ei oikeestaan oo. Mä olisin valmis lähtemään vaikka kuuhun jos mun olot ja kroppa antais periks. Mun mieli haluaa pitää ittensä kiireisenä välttääkseen nää fiilikset. Mä tarviin heti aamusta selkeet suunnitelmat päiväks että saan päivät kulumaan. Mä en tykkää miettiä et "mitä seuraavaks" "no kello on vasta noin, mitä teen että pääsen sitten nukkumaan"
Masentaa, turhauttaa, kiukuttaa, väsyttää.
Masentaa, turhauttaa, kiukuttaa, väsyttää.
Jos edes lämpönen suihku ja iltapala vähän piristäis...
Ps. Neuvolatäti soitti tänään ja kyseli vointeja.
Sanoin niinku asia on, ettei mitään uutta. Jomottelee, muttei erityisemmin supistele. Vesiä ei kuulukaan.
Anto ens viikon tiistaille ajan neuvolaan ja äippäpolille lähetteen.
Äh. Mä niin toivon ettei meidän tarvitsis enää ravata näitä välejä. Mitä enemmän mä odotan, sitä ärtysemmäks sitä tuntuu tulevan kun stressaa, panikoi, miettii. Siihen vielä kipuilevat paikat ja ahdistunu olo ja väsymys ja .... nää vikat päivät on ihan hirveitä mörköjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)