RV41+0 ja neuvola

Ja EDELLEEN yhdessä osassa 

Meikä on innostunu tekee kryptoja. Tai eka intohimona oli sudokut. 

Nyt oon tehny jo 2 lehtee kryptoja. Hups. Hyvää ajanvietettä kun tietokoneella istuminen ei huvita. :P Niin ja unohttamattakaan kätevää pöytää! Kiitos JJ <3

Tässä tuorein päivitys

RV 41+0

Käytii porukoilta "varastaan" tällänen.

Suuri apuni selkäsärkyihin, toivon niin.

Ostetiin JJn vaatteille, pyyhkeille ym. oma naulakko kylppärii. :)

Ei ollu kun 2€.

Tää on rv oiskohan 40+2.

Ja söpöt pyjamahousut <3

Tänään käytiin taas neuvolassa.
Meidän neuvolantätikin alkaa jo tuskaileen, että "onse sitkeessä"
On se. Todella tuntuu olevan.

Yhdestä asiasta oon positiivisesti yllättyny. Mun paino ei enään nouse niin paljoa.
Tietysti eihän toi JJ mahdu edes kasvamaan tuolla enää sitä vauhtia, mutta tämäkin todistaa sen, että en mä ole lihonu lihomistani, vaan oon lihonu lapsen takia. :) Koska muuten mulle tulis edellee samanlailla painoa kun keski raskaudessakin.

Saatiin tänään postissa ensi maanantaille käynnistämisen suunnitteluun aika TAYSsiin.
Oli jotenkin hurjaa lukee mustaa valkoselta: _käynnistäminen_
Voihan se toki olla, että JJ sitä ennen jo itestään ilmottelee, tai sitten mennään vielä ens maanantain ylikin. Ei se lakiin ole kirjotettu, että se käynnistetään. Pari kaveriakin menny vajaa 2 viikkoa yli. Että jepjep.

Kyllä mulla tuntemuksia on ollu. Paljonkin. Pienempää ja suurempaa. Ne ratkasevat tekijät vaan puuttuu.
Supistelee. Oikeestaan alaselkä on lähes poikkeuksetta aivan tulessa ja pari kertaa itkua vääntäen kävelly (lue: raahautunu) sänkyyn kun tehny niin kipeetä. Tänään haettiin apteekista vähän helpotusta, mutta ei noi lääkkeetkää paljo houkuta eikä niitäkään voi määräänsä enempää ottaa. :/
Limatulppaa irtoilee pikkuhiljaa, ilmeisesti ei ole vielä tullu kokonaan ulos kun sitä vieläkin irtoilee vähän väliä. Supistuksia ei sinänsä mahassa tunnu. Kyllä mulla maha on välillä ihan kivikova sillee, että oikee "sattuu" mutta ei sen takia että supistais, vaan sen takia että se kovettuu. Got it? Vaikee selittää. Mutta välillä musta tuntuu, etten mä edes oikeesti tiedä mikä on kunnon supistus ja mikä ei ja mihin pitäis reagoida. Mutta luotan edelleen muiden sanoihin "kyllä sä sitten tiedät". Toivottavasti.

Hmm. Mitäs muuta. No ei tässä oikee.
Päivät menee hitaasti. Nyt oon innostunu tosin myymään kaikkea tavaraa netissä ja pääseen turhista vaatteista ja laukuista ym eroon suht halvalla. Porukat on muuttamassa uuteen asuntoon ja myös niiden kämppää tyhjennellään. On ihan kiva kun on tekemistä ja saa ajatuksia välillä muualle. Niin ja tietysti saa rahaa! :) Sitä kun ei näissä tilanteissa oo ikinä liikaa.

Multa myös usein kysellää, päivä päivältä enemmän että "joko nyt" "entä nyt" "joko oot lähteny"
Ihmiset ei luota siihen, että varmasti joka ikinen sitten tietää kun Jenni lähtee synnyttään. :D

Ainiin ja tänään oli hauska tapaus kaupassa. Huomaa, että ihmiset alkaa tuijottaa jo tätä mahaa tosi pitkään (tänään just mietin, et kuinkakohan pitkällä ne kuvittelee mun olevan) ja joillain tulee rohkasevia hymyjä. Niinkun usein kaupan kassalla. Eka tervehditään mahaa ja sitten mua. Siltä se tuntuu.
Tänään sit yks kaupan myyjä uskalsi multa kysellä mahasta ja totes sen olevan jo aikamoinen ym.
Ihan hauska, että uskaltaa tollee kommentoida. :) Tollaset hämmentävät tilanteet on ihan ok. Mut sitten kun ympärillä on 500 ihmistä jotka hengittää niskaan ja puhelin pirisee 5 min välein että joko oot synnärillä, niin se ei oo enää kivaa.... nim. kokemusta on.
Sitä ymmärtää, että ihmiset on innoissaa ja odottaa mun kanssa. Se on kiva ja lämmin ajatus.
Mutta voisivat ymmärtää, että on vaikeeta kantaa, on vaikeeta tuntea ja on vaikeeta ymmärtää kun itekkin odottaa. :)

Mutta eipä tässä muuta. Katsellaan ja ihmetellään.
Saa nähä millon taas palataa astialle!

- Jenni