Itseasiassa tää meidän pikku herra alko nyt illasta koputtelemaan tuolla.
Ei supistele, mutta sellasta kovaa polttelua ja jomottelua alamahalla. Sitä jomottelua on ollu useampana päivänä useampina kertoina, mut nyt se tuli kerralla oikeen yllättävän kovana.
Kävin vähän mahan vieressä makoilemassa ja neuvottelemassa ton poitsun (masukin) kanssa, että meinaatko alkaa äiti komentelemaan, että "nyt mä tuun"
Vaativia potkuja ja myllerryksiä. Vitsi kun tuo ei ois noi hyvä havaittemaa, että sitä videoidaa nii saisin siitä tännekkin hyvän jumppavideon nyt :) Siinä on vaa jotain taikaa, et heti kun otan kameran esiin nii poitsu lakkaa jumputuksen.
On tää kyllä just niin kamalaa, kun oon muiden odottavien blogeista lukenu. Tää odotus. Nää viimeset päivät.
Laskettuun aikaan on 9 päivää. YHDEKSÄN päivää. En vaan sisäistä sitä. Sittenkun tunnet pienen pienen liikkeen tai erilaisen tuntemuksen, niin oot jo tossut jalassa juoksemassa sairaalaan. No ei sentään, mutta ajatuksen tasolla.
Yöt menee kroppaa kuulostellessa, vessassa ravatessa, synnytysunia nähdessä ja miettiessä asioita. Unohtamattakaan mahan kanssa pyörimistä hyvän asennon löytämiseks. Yöllä kun avaat silmät nii eka ajatus on "joko nyt" tai "tuntuuko erilaiselle" - mutta ei. Yhtenä kappaleena noustaan aina kohti uutta päivää.
Voi vitsi kun sitä alkaa olla kärsimätön ja on nii ristiriitaset fiilikset. Tahdon JJn syliin JUST NYT mutta samalla voin kyllä odotella vielä kuun loppuunkin, koska tiedän, että se tapahtuu joka tapauksessa kuluvan kuun aikana.
Kohta myö saanki meistä yhteiskuvan <3
Xxx, Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)