Tavattiin Joen kanssa koulussa.
Itse olin kerenny opiskella koulussa jo vuoden (eläintenhoitaja), kun Joe sinne tuli. (kokiksi opiskeleen)
Oltiin molemmat mukana koulun oppilaskuntatoiminnassa ja siitä se oikeastaan lähti. Kahvikupista. Kyllä, luitte oikein. Kahvikupista.
Joen ekat sanat mulle koskaan on ollu toi kysymys. "Otatko sä kahvia? Maidolla? Sokeria?"
Ollaan Joen kaa myöhemmin puhuttu, että se luuli, et mä sillon jo flirtin ja kattelin sitä sillä silmällä. Tosiasiassa näin ei ollu.
Alettiin Joen kanssa paljon järjestämää sekä oppilaskunnan puitteissa, että koulun ulkopuolellakin kaikkee ryhmätoimintaa. Meille muodostu sellanen oma kaveriporukka, jonka kanssa aina istuttii jonkun luona iltaa, käytiin leffassa tms. Pikkuhiljaa alko ihmisiä jäämään siitä pois ja yhä useemmin ja useemmin me oltiin kahesti joka paikassa, kun muut peru viime hetkellä tai ei muuten päässy mukaan.
Me oltiin molemmat Joen kanssa aika flirttejä ihmisiä. Monet koulussa jo sillon alussa kiusas, että "taas te ootte täällä kaksin" tai heitti muuten jotai "uu" läppää. Sitten se meni astetta pidemmälle ja koulukaverit alko heitteleen meille, että "Onks teillä juttua? No miksei oo? Te sopisitte nii hyvin yhteen". Joe oli vastannu niihin samanlailla kun mäkin. Ei meistä mitään vois tulla. Tässä sitä ollaa, et kiitti vaa vinkistä ;D
Koulussa. Vapaa-ajalla. Lomat. Asuttiin aika lähekkäin. Sitten kun alettiin käymää näissä "porukkatapaamisissa" kaksin niin äkkiä sitä huomas, et meistä tuli tosi läheisiä. Pystyttiin puhuun ihan kaikesta ja olla omia ittejämme toisen seurassa.
Joe sai mut tekeen ihan ihmeellisiä asioita. Se vei mut (korkeepaikankammosen) mäkihyppytorniin katteleen maisemia, millon maattii laiturilla kattelemassa tähtiä ja kerran istuttiin kallionkielekkeellä meidän läheisillä kallioilla. Sillon Joe totes mulle, että "näitä asioita pitäis tehdä tyttö- tai poikaystävän kanssa". Muistan vaan naurahtaneeni siihen jotain. Voitteko uskoo, että tällön oltiin vielä kavereita?
Kun Joe pyysi mua kattoon leffaa sen luokse, pyysi kesäyönä ihan extempore uimaan jne. olin aina lähössä. Mulla oli hyvä olla sen kanssa. Huomasin, että jossain kohtaa alko tulla niitä piirteitä. Niin. Just niitä. Ihastumista.
Sitä ihan loppuun asti vaan jankkas itelle. Me ollaan kavereita. Me ollaan kavereita. Jankkasin muillekkin. Me ollaan vaan kavereita. Tosiasiassa samaan aikaan molemmat oli mustasukkasia toisesta.
Toisinaan mä koen eläväni unelmaa. Kun valmistuttiin, juhlasali oli täynnä valmistuvia, omaisia ja koulunhenkilökuntaa. Joe piti puheen. Puheen lopuks Joe totes koko koulun edessä, että "oonhan mä saanut täältä unelmien tyttöystävän". Kuka kokee tällästä?
Meidän valmistujaiset.
Joe kerkes ottaa puvun pois kun kiirehti koululta töihin.
Joen yllätys kerran kun tuli töistä. Itkuhan siinä pääs:)
Tuo on muutenki saanu mut yllätettyä niiin monet kerrat. Ruusukimput ystävänpäivänä ovelle, nalleja, suklaata, ... and so on. Toi saa mut tuntemaan itteni erityiseks ja onnelliseks. Se on musta tärkeintä. Ja jottei mee liian siirappiseks niin jätetään tää tähän ;)
Joe on kyllä mun toinen puolisko. Mitä ikinä tapahtuu niin se saa mut aina hymyileen. Aina. Ei oo ollu yhtään poikkeusta. Joen luona mä oon kotona. Ja kohta sitä kotia täydentää kolmas.
Tänä vuonna tätä tulee täyteen 2vuotta. Vaikka tuntuu, että ollaan tunnettu ikuisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)