Kello on 0925 ja mä oon tähän aikaa kirjottelees pirteenä blogia. Olis pitäny jo aikasemmin ottaa tavaks herätä neuvolaan näin aikasin. Normaalisti siis aina toivoin neuvola ja ultra-ajat iltapäivälle, koska en todellakaa oo mikää aamuihminen. Nyt kuitenkin Joen töiden takia pyysin tälle päivälle nii aamuajan ja käytiinki siellä tossa 0830. Oli IHANA kävellä kun vähän tihkutti vettä ja oli IHANAN viilee. Mä oikeesti niin nautin siitä ilmasta. Se on sellanen ilma et made for pregnant women <3
Meillä on neuvola tossa ihan naapurissa, ei oo edes 5 min kävelymatkaa niin on kiva käydä siellä kun ei tarvi lähtee autoilla tai busseilla rullaamaan. Muutenkin meillä on käyny tosi hyvä tsäkä neuvolatädin suhteen, kun se on tosi mukava eikä missää nimessä missää asioissa liian tuomitseva tai ikinä sanonu pahaa sanaa. (Toisilla kun on kuulemma niitä kääkkiä, jotka valittaa siitäkin, että oot lihonu 50g, herranjestas!)
Sitä paitsi jännä sattuma, että sama neuvolatäti joka ultraa nyt mun ja Joen pikkusta, on ultrannu myös mua. Outoo ajatella, että mä tosiaan olen ollu sellanen pähkinä meidän äitin mahassa, kun ollaan ekan kerran sen kanssa tavattu :D Huh.
Mulla oli kaikki verenpaineet ym. ihan kohdillaan. Painoa tulee jostain syystä vähän enemmän kokoajan lisää, vaikka nytkin oon jättäny ne herkut pois (popsin banaaneja ja omenoita kyllä korvatakseni ne). Neuvolatäti sanokin, että "oot ottanu oikee tälläsen loppupyrähdyksen"... Nojoo. En mä tahallani. :D
On muutenkin jotenkin ollu tänään tosi hassu fiilis. Ihankun joku olis nyt muuttumassa. Totesin Joelle kun käveltii neuvolalle, et mulla on oudon hyvä fiilis. Sellanen, et jotain on tapahtumassa. Sellanen odotus fiilis. Erilainen kun normaalisti. Mut ehkä ne on nää hormoonit mitkä huijaa ja elättelee toiveita. :) Tänää oli kyllä tosi mukava neuvolakerta, kun juteltii ihan niitä näitäkin siinä eikä tuolla oo ikinä mitenkää turhan virallista se asioiminen. Katottii myös ultralla, että kuinka alhaalla toi meidän poitsu oikee jo viilettää. Maha on pudonnu jo aika reippaasti, tai huomaa kun itelle on tullu tohon sellane pikkupöytä eikä näy varpaita sitäkää vähää mitä näki ennen.
Seuraava etappi onkin sit 07.08. siellä TAYSsissa se JJn kokoarvio. Käyrille makoilemaa ja tsekkaileen tilannetta. "Vaikka eihän sitä tiedä mennäänkö edes sinne asti, tai tuutteko te enää neuvolaan" Niinpä. Outoa. 13 päivää. Mihin tää kaikki katos? Niiiiin paljon mutta silti niiiiin vähän.
Jees mut palailen kirjotteleen kun keksin taas jotain maailmaa mullistavaa :)
Xxx Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)