Iltakuulumiset

Ajattelin tässä vielä illan tullen tulla vähän kirjotteleen.

Piti jo sillon aamusta hyökätä ton vaatekaapin kimppuun, mutta saatiinki Joen ja veljien kans idea lähtee käymää löytöliiterissä. Sieltä Joe löys meille työkalupakin (pysyy siivouskaappi järjestyksessä) ja löydettiin myös parisänkyy ISOJA lakanoita. Inhottaa kun aina on lakanat ihan rytyssä selän alla kun herää.

Noh, tultiin kotiin ja syötiin. Sitten kello olikin jo sen verta, että piti lähtee vielä käymään kaupassa ja edelleen oli päivän projekti tekemättä. Sain sitten houkuteltua ton miehekkeen mun avuks ja yhessä viikkailtiin numerojärjestykseen noita  vaatteita kaappiin. On se nyt vähän organisoidumman olonen, mutta ei kyllä näkönen :D Ungh, inhottavaa viikata noita pieniä vaatteita. Ei näön puolesta, niitähän vois tuijotella 24/7, mutta sen koon puolesta kun pinot kaatuu ja kaappi näyttää lähinnä siltä, että ne ois olan yli heitetty kasalle kaapin perälle.

Nyt on suurinosa siis JJn vaatteista pesty ja päässy ootteleen käyttäjäänsä hyllylle. :)
Tyyppi onkin ilmotellu tässä illalla itestään jonkin verran. Tossa monesti piti istua toviks aina alas, kun tuntuu, että kaveri tuolla masussa jyskyttää nii vaativasti, et hän on tulossa tasan nyt ja heti ulos. Tää olo on välillä joku sanoinkuvaamaton. Ne ei oo varsinaisia supisteluja, mutta kunnon jumppaliikkeitä vähän väliä ja sellasta jäätävää paineen tunnetta ajoittain. Rauhottuu taasen kun käyn pitkäkseni tai istun.
Joskus olis kiva kun kuulis ton masukin ajatukset.
Joskus olis myös kiva, kun tajuais mitä nää kaikki olot ja tunteet kropassa merkitsee ja pitäiskö jostain olla huolissaan. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että "kyllä sä sitten huomaat". Niin. Niin kai. Luotetaan niihin äidin vaistoihin.

Jos sitä menis rauhottelee tota masukkia tonne sohvalle, ottas vähä pientä evästä ja avais töllön, Joen viereen tietenkin :)

Xx, Jen