Hormonit taas oikee valloilaan. Eräs linkkas mulle biisejä, jotka sai mut vaan yksinkertasesti itkeen. "Pieni tytön tylleröinen" ja ite bongasin "ystäväni on kun villasukka". Ei se sit muuta vaatinu.
Molemmat vaan avas padot. Muistot. Sanat. Tarkotus. Miten tollasiin biiseihin voi upota niin paljon henkilökohtasia muistoja.
Tässä loppuajasta sitä on ollu ihan uber herkkä. Hyvä tai huono asia niin aina itkettää. Ihan sama mitä tapahtuu niin tuntuu, että padot vaan aukee. Ne tunteet on jotain, mitä ei oikein osaa käsitellä.
Tässä kun kuuntelen noita lapsuusajan biisejä, niin jotenkin sitä on nii helppo palata niihin aikoihin. Olin polvenkorkunen kun isi laulo mulle tota ensimmäistä. Siihen kun me laulettiin tarhan kevätjuhlissa tota jälkimmäistä. Kun suurin ongelma oli, että millasen mekon sä valitset kevätjuhliin. Kun mulla krepattiin hiukset ja valittiin kiva mekko. Kun peruskouluaikoina haettiin aina mun kevätjuhla vaatteet lähes poikkeuksetta porukoiden kanssa Intian Bazarista tampereen rautatieasemalta. Kun sai vaan kokeilla kymmeniä eri mekkoja ja valita parhaimman.
Muistan, kuinka nukuin uimarenkaassa porukoiden sängyssä (en tiedä miten se edes on mahdollista ja miksi), kun nukuin rattaissa eteisessä takkien alla, kun möksötin porukoille ja olin ite menny piiloon.
Muistan mun lempi tyynyn ja lempi ohjelmat mitä kattelin aina kun mun veljet oli koulussa. Pink panther. Aina. Sitten käytii äitin kanssa kaupassa ja haettiin juustosnacksuja ja syötiin niitä.
Yhtenä suurimpana ja ehkä tärkeimpänä muistona pidän sitä, mistä puhutaan edelleen. Oli mun synttärit (vai nimpparit), olin just sellanen polvenkorkunen. Oltiin perheen kans linnanmäellä ja mä osallistuin sellaseen ihmeen onnenpyörä peliin. Osotin numeroo 15. Voitin pääpalkinnon. Koko kojun isoimman nallen. (Arvatkaa kuka käveli sen jälkeen kun nalle laitettiin mun rattaisiin, kun se oli isompi kun minä :D)
Kun äitin kanssa laulettiin saunassa Lintua. En tiedä, se oli joku tapa. Laulettiin aina löylyssä sitä.
Kun mulle yritettiin opettaa sanoja mm. katkus (kaktus) ja näkytämön (näkymätön).
Sit meillä oli perheen kesken tapana mennä sellasta eläin leikkiä aina saunassa. Kuka keksii esim. E:llä alkavia eläimiä aina eniten. Koska olin pienin, niin huijattiin isin kanssa ja se aina autto mua kirjottamalla sanoja mun selkään sormella ja sit muka ite keksin ne. Hah ;)
Tätä tekis niin vaan mieli jatkaa ja jatkaa...
Maailman oudoin, pelokkain, haikein mutta odottavin, ihanin ja siistein fiilis, että kohta mä teen samankaltasia muistoja oman lapsen kanssa. Jj, äiti odottaa sua kovasti <3
Xx, Jenni
rv 36+2
" Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)