Olin ollu siellä sokerirasitustesteissä ja tuloksena paastoarvo oli 5,3 eli ihan rajalla. Neuvola täti sanokin, että olis nyt ollu edes 5,2 niin ei tarttis tehdä näin:
Terveisiä neuvolasta
ELI joudun pistään itteeni neljästi päivässä kuuden päivän ajan. En siis pistä mitään mömmöjä itteeni, vaan joudun vielä ottaa extra testit kotona, että saadaa varmempi vastaus, että onko mulla sitä raskausajan diabetesta vai ei. Mä olin oikeesti vaipua epätoivoon. Tuntuu, että mulla on kaikki mahdollinen nyt raskausaikana. Tuntuu, että juoksen kokoajan verikokeissa, neuvolassa, ultrissa ja ties missä. Ultrassakin oon käyny varmasti tuplana sen määrän mitä muut. Kuitenkin kaikissa testeissä ym kaikki on ollu ihan kunnossa ja hyvä niin! Ainut mitä ne tosiaan vähän haluavat seurata ja saada selkoa, että kun toi meidän JJ kasvaa vähän yläkäyrillä. Ottavat selvää, että johtuuko ihan geneettisistä syistä vai onko raskausajan diabeteksellä sen kanssa jotain tekemistä. Niin ja kaikenlisäks kuulemma mulle tehää sokerirasitustesti uusiks raskauden jälkeen. Ah. Sitä odotellessa. (tai sitten ei)
Aloin myös puhuun kutinasta neuvolassa ja meinasivat tönätä mut vielä labraan maksakokeisiin. Siinä kohtaa löin jarrut pohjaan, että ei tää kutina nyt niin hälyyttävää vielä oo. En taas jaksa mitään paastokoetta. Viimeks oli jo ihan kamalaa ja loppujenlopuks pääty oksentamiseen. Tietysti mullekkin on ensisijasen tärkeetä, että JJllä on kaikki hyvin, mut kyllä mä luotan omiin äidinvaistoihini ja siks pystyin sanomaan, etten vielä usko tarvitsevani mitään testejä. Ihan normi kutinaa mahassa ja huomasinkin sitten aika pian, että sekin johtu vaan tulevista raskausarvista. (Ja mä kun luulin et selviän ilman)
Hyvää oli se, että saan ite päättää millon alan itteäni piikittämään. Alotan sen siis ens maanantaista, kun sillä ei kiirettä vielä ole. Vien sitten noi tulokset mukanani TAYSsiin. Neuvola ei niitä erikseen välissä kato.
"Jätät sitten kaikki ylimääräset herkut pois" ... No jätänjätän jos se sitä vaatii. Tiukkaa se tekee, mut mitä sitä ei oman lapsen eteen tekis. Niin. Tapahtu mitä vaan niin sitä siirtää vaikka kalliot paikaltaan verottaa se omaa kuntoa minkä verran tahansa. Ne on ne äidin vaistot.
Sitten neuvolatäti vielä kokeillessa kohdunpohjankorkeutta sano, että ootko huomannu että sun maha ois pudonnu vähän alaspäin. Oon mä sen itseasiassa itekkin huomannu ja sano, että on hyvinkin mahdollista, että tulee etuajasssa ulos kun on niin hyvin asettunu synnytyskanavaan. Huuh.
Viime yö meni taas kärsiessä. Ekat pari tuntia nukuin tosi sikeesti ja ilmeisesti leveestikin (anteeksi Joe :)) mutta sitten kun kerran heräsin vessaan niin en mä sitten toistamiseen enää nukahtanutkaa. ARGH. Maha heittää volttia ja kuplii ja JJ pitää ihme möyrintää melkein ympäri vuorokauden. Välillä polttoja (ei varsinaisia supisteluja) ja välillä kauheeta mekkalaa mahasta. Sitkun vihdoin sain nukahdettua niin meidän iki-ihanat undut alko taas rääkymää kilpaa. Kiitos kysymästä, taidan olla vähän väsyny ja kiukkunen :D
Aloin myös puhuun kutinasta neuvolassa ja meinasivat tönätä mut vielä labraan maksakokeisiin. Siinä kohtaa löin jarrut pohjaan, että ei tää kutina nyt niin hälyyttävää vielä oo. En taas jaksa mitään paastokoetta. Viimeks oli jo ihan kamalaa ja loppujenlopuks pääty oksentamiseen. Tietysti mullekkin on ensisijasen tärkeetä, että JJllä on kaikki hyvin, mut kyllä mä luotan omiin äidinvaistoihini ja siks pystyin sanomaan, etten vielä usko tarvitsevani mitään testejä. Ihan normi kutinaa mahassa ja huomasinkin sitten aika pian, että sekin johtu vaan tulevista raskausarvista. (Ja mä kun luulin et selviän ilman)
Hyvää oli se, että saan ite päättää millon alan itteäni piikittämään. Alotan sen siis ens maanantaista, kun sillä ei kiirettä vielä ole. Vien sitten noi tulokset mukanani TAYSsiin. Neuvola ei niitä erikseen välissä kato.
"Jätät sitten kaikki ylimääräset herkut pois" ... No jätänjätän jos se sitä vaatii. Tiukkaa se tekee, mut mitä sitä ei oman lapsen eteen tekis. Niin. Tapahtu mitä vaan niin sitä siirtää vaikka kalliot paikaltaan verottaa se omaa kuntoa minkä verran tahansa. Ne on ne äidin vaistot.
Sitten neuvolatäti vielä kokeillessa kohdunpohjankorkeutta sano, että ootko huomannu että sun maha ois pudonnu vähän alaspäin. Oon mä sen itseasiassa itekkin huomannu ja sano, että on hyvinkin mahdollista, että tulee etuajasssa ulos kun on niin hyvin asettunu synnytyskanavaan. Huuh.
Viime yö meni taas kärsiessä. Ekat pari tuntia nukuin tosi sikeesti ja ilmeisesti leveestikin (anteeksi Joe :)) mutta sitten kun kerran heräsin vessaan niin en mä sitten toistamiseen enää nukahtanutkaa. ARGH. Maha heittää volttia ja kuplii ja JJ pitää ihme möyrintää melkein ympäri vuorokauden. Välillä polttoja (ei varsinaisia supisteluja) ja välillä kauheeta mekkalaa mahasta. Sitkun vihdoin sain nukahdettua niin meidän iki-ihanat undut alko taas rääkymää kilpaa. Kiitos kysymästä, taidan olla vähän väsyny ja kiukkunen :D
Xx, Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut tervetulleita :)