Särkän reissua

Moikka!

Eilen siis sain kun sainkin itteni kuitenkin kaiken jälkee liikkeelle. Lähettii siinä iltapäivällä Joen kanssa tsekkaa tää uus koiramäki (eläimet kun oli ne vanhat samat). Joen sisko lähti mein matkaan ja seikkailtiin pari tuntia särkän alueella.

Varotus: Sisältää paljon kuvia ja eläinlässytystä ;)

Naaaalle <3 Mun lemppari alpakka.
Se vaan on sen näkönen, että tekis mieli paijata sitä.
Ollaankin hoidettu näitä, kun ne toimi meidän opetuseläiminä kerran.
(Olen siis valmistunut eläintenhoitaja, jos se on jäänyt mainitsematta)

Prinsessa heppa. Ihan unelma.
En oo ikinä ollu mikää heppatyttö, mutta vitivalkoset tai pikimustat hevoset <3
Tää on niin tälläne prinsessamainen. 

Joe ja sen sisko ;) Noh ei kai. Mut hirmu söpöt otukset kans.
En myö olis malttanu lähteä noiden luota.
Särkänniemen mikropossut. Minäki tahon :) 

Otin mä itestänikin kuvan ;) Ihanku Babe mutta isompana.
Mikä hellyyttävä ilmestys ja mikä ihana ääni tosta lähtee <3

Käytiin myö akvaariossakin ihailee kaloja.
Siellä oli kyllä ahdistava kävellä, kun älyttömästi ihmisiä samassa tilassa ja ilma ei kierrä yhtään.
Lähettiinkin nopeen pikakierroksen jälkeen pois.

Kyltti jonkun sillan päädyssä. Köhköh. :D 

Tamperetta yläilmoista. Pitkästä aikaa taas huimas kattoa alas sieltä.
Toisinaan ei huimaa ja toisinaan oon liimaantunu seinään kiinni enkä uskalla astua lähelle ikkunaa.
Koomista kattoa kun pikkutytöt on kädet ja nenä kii ikkunas, nojailee lasiin ja kattelee alas. YÖK.

Ja (jostain syystä...) mun henkilökohtasesti särkän lempipaikka.
Käytiin kattoo päivitetty delffinaarionäytös.
Kyllä se fiilis oli jotain niin ... :)

Tähän vielä kommentiks, että mitkä hormonit? Ei sen tarvi olla aina surullista mitä tapahtuu, että alkaa itkettää. Tuollakin meinas väkisin lähtee kyyneleet valuun kun se esitys oli jotenki nii hieno ja samalla tuli sellanen haikeus, kun tahtois itekkin olla siellä altaassa. On epäreilua, että joku muu tekee sitä mitä mä haluaisin eniten. Mutta ehkä vielä joskus.

Ja käytiin vielä puiston puolella tekee nopee kierros ihan vaa fiilistely mielessä. Harmittaa kyllä, että tänä kesänä jää kaikki tää välistä. Huvipuistolaitteet siis. Keskityin sit vaan kuvaileen ja kuunteleen muiden kiljuntaa. Tärkeintä kai, että sai edes pienen palasen särkänniemee vaikkei laitteisiin pääsekkää. 
Oli kyllä kiva vaihtaa hetkeks edes maisemaa, eikä aina olla täällä kotona tai muuta perusarkee.

Kiitos Joelle ja JJ:n tätille seurasta :)

Xx, Jenni